Lyhytvuokrausta koskevan lakiuudistuksen sisältö on tullut julkisuuteen. Sen mukaan omassa käytössä olevaa asuntoa saisi vuokrata rajattomasti, sijoitusasuntoja vähintään 90 ja kunnan päätöksellä 180 vuorokautta.
Lyhytvuokrausasuntojen määrälle ei olisi rajoituksia, joten kokonaisia asuinkerrostaloja ja -alueita voisi siirtyä majoituskäyttöön. Ehdotuksen sisältö kertoo voimakkaasta poliittisesta ohjauksesta.
Muutos merkitsisi asuntojen laittoman majoituskäytön laillistamista. Taannehtivasti vaikuttava päätös muuttaa kodin piiriin kuuluva ympäristö kaupalliseksi tilaksi murtaisi asukkaiden perusoikeuksiin kuuluvaa luottamuksensuojaa. Vaikutukset asukkaiden kotirauhaan ja omaisuudensuojaan olisivat merkittävät.
Ehdotus on myös asuntopoliittisesti huolestuttava. Asuntosijoittajat siirtyisivät paremman tuoton perässä vuokranantajista asuntomajoittajiksi. Se vähentäisi vuokra-asuntojen saatavuutta ja nostaisi vuokria.
Vuokra-asuntopula yhdessä jo tehtyjen asumistuen leikkausten ja toimeentulotuen ehtojen kiristysten kanssa pahentaisi pienituloisten asemaa. Vuokra-asuntopula johtaisi vaikeuksiin saada työvoimaa ja heikentäisi työllisyysastetta.
Uudistus romuttaisi kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen merkityksen. Asukkaiden väistyessä asuntomajoituksen tieltä koulut ja päiväkodit olisi rakennettava uudelleen. Samalla avattaisiin ovi hallitsemattomaan maankäyttöön. Mitä muita elinkeinoja asunnoiksi kaavoitetuilla tonteilla voisi jatkossa harjoittaa?
Kunnat menettäisivät verotuloja. Lyhytvuokrauksesta maksettava pääomavero menee valtiolle, ei kunnille. Asuintonteista maksettava kiinteistövero on pienempi kuin liiketonttien vero. Asukkaille ja kunnille jäisivät haitat, riidat ja ”lyhytvuokrausvaalit” joka neljäs vuosi. Asukkaiden ja kuntien kannalta olisi kohtuutonta laillistaa epäreiluin ehdoin toimiva asuntomajoitus hotellien kilpailijaksi.
Mikä on hallituksen ja erityisesti ympäristöministeri Sari Multalan (kok.) tavoite tässä asiassa?