SAK valmistelee ”yleislakkoa” alkuvuoteen. Lakko on laiton, koska työsopimukset ovat voimassa.
SAK:n jäsenliitot järjestäisivät helmikuussa samanaikaisesti lakon, jolla vastustetaan Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksia. Tarkoitus lienee lyödä kiilaa hallituksen riveihin. Liitot toivovat, että vastarinta saisi perussuomalaisten kannatuksen laskuun. Se voisi saada hallituksen epäröimään päätöksissään, liitoissa uskotaan. Sdp:n ja vasemmistoliiton perinteisesti hallitsemissa jäsenliitoissa ei pidetä siitä, että perussuomalaisten kannatus liiton jäsenten keskuudessa on kasvanut.
Pelissä on paitsi hallituksen myös ay-liikkeen uskottavuus. Jälkimmäinen on menettänyt jäseniään ennen näkemättömällä vauhdilla koko 2000-luvun ajan. Palkansaajien järjestäytymisaste oli 2021 lopussa enää alle 55 prosenttia (TEM).
Ay-liikkeen osalta kyse on kirjaimellisesti viimeisestä taistosta, joka mittaa paitsi sen nykyvoiman myös yhtenäisyyden. Olisiko kuitenkin niin, että SAK on jäänyt viime vuosisadalle? Ihan mitä vain voi tehdä, henkistä terroria, pakottaa ihmisiä olemaan töistä poissa, kunhan vain vastustetaan vaaleilla valittua hallitusta.
Lakkoilu on vanhentunut keino vaikuttaa. Ay-liikkeen tulisi opetella neuvottelemaan. Itsekin voi vaikuttaa olemalla työpaikalla rakentava, innovoiva, osaava ja yhteistyöhaluinen. Sellainen käytös lisää tuottavuutta ja palkkaa.
Jos tahtoo tukea ja rakentaa maatamme yleismaailmallisesti tukalassa tilanteessa, on korkea aika miettiä sitä, tahtooko olla osa ay-liikkeen johtajien suunnittelemaa, lamaannuttavaa toimintaa. Suomessa on perustuslain mukaan oikeus käydä töissä, eikä sitä voi kukaan estää. Kovimmalla tulevat olemaan ei-suomalaistaustaiset, jotka haluavat kaikissa tilanteissa käydä töissä.