Näytelmäkirjailija Anna Krogerus muistaa vieläkin hetken, kun Klara Harmaan hahmo syntyi. Hän oli vetäytynyt maaseudulle viikoksi kirjoittamaan ja yhtäkkiä tämä nuori naishahmo saapasteli sisään ja puski paperille. Hän oli aluksi aggressiivinen, jopa uhkaava, mutta pian Krogerus ymmärsi, että hän haluaa vain tulla nähdyksi.
– Aloittaessani kirjoittamaan 9 hyvää syytä elää -näytelmää, olin uuden edessä. Olin juuri muuttanut takaisin Helsinkiin ja siirtynyt pitkän Kajaanin kaupunginteatterin kiinnityksen jälkeen freelanceriksi. Muutos toi mukanaan epävarmuutta ja kysymyksen: Onko minulle tekijänä enää tilaa pääkaupunkiseudulla? Miten löydän oman paikkani?
Aluksi Krogeruksen näytelmään kirjoittamat hahmot olivat menestyviä ja koulutettuja, kultturelleja aikuisia, mutta jokin asetelmassa kaihersi. Klaran yllättävän ilmestymisen jälkeen, Krogerus ei voinut olla sivuuttamatta tätä hahmoa ja hänen maailmaansa.
Lopulta näytelmä muotoutui kertomaan kolmekymppisestä naisesta, joka on juuri muuttanut ylihuolehtivan äidin helmoista ensimmäiseen omaan kotiinsa, huonomaineiseen lähiöön. Klaran olisi aika rakentaa omaa elämää, mutta pelokkaana ja itseään häpeilevänä hän ei uskalla edes astua ulos asunnostaan.
– Kirjoitin paljon materiaalia, jossa Klara on yksin asunnossaan. Hän juttelee hämähäkille tiskialtaassa, ja tarkkailee muita talon asukkaita ikkunasta, Krogerus avaa.
– Lopulta tarina alkoi kuitenkin rakentua kohti hetkeä, jolloin Klara uskaltautuu ensimmäisen kerran ulos ja elämä alkaa hitaasti avartua muita ihmisiä kohti.
Henkilökohtainen elämä toi syvyyttä tarinaan
Vuonna 2018 kantaesityksensä saanut Krogeruksen käsikirjoittama 9 hyvää syytä elää sai ensi-iltansa Rovaniemen Teatterissa 21.2. Kevätkauden ajan nähtävillä oleva esitys on ennen kaikkea tarina siitä, miten ihminen voi murtautua ulos yksinäisyydestä ja löytää paikkansa maailmassa – aihe, joka kumpuaa osittain myös Krogeruksen omasta elämästä.
Näytelmäkirjailijan henkilökohtaiset kokemukset antoivat kirjoitusvaiheessa näytelmälle syvyyttä. Krogerus on puhunut avoimesti siitä, kuinka hän on nuoruudessaan kamppaillut syömishäiriön kanssa – ja siitä, miten vaikeaa on, kun oma keho ja mieli asettuvat esteeksi ulkomaailmaan astumiselle.
– Tiedän, miltä tuntuu, kun ei pysty menemään ulos. Kun arkipäiväiset asiat saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä, hän kertoo ja jatkaa:
– Masennus ja ahdistus voivat sulkea ihmisen sisäänsä, mutta selviytymiskeinoja on monenlaisia. Klaralle yksi tärkeimmistä on huumori. Hänellä on vahva itseironian taju ja kyky viihdyttää itseään, mikä loppujen lopuksi auttaa häntä selviytymään vaikeista tilanteista, Krogerus pohtii.
Näytelmän taustalla on myös Krogeruksen syvempi oivallus siitä, miten merkityksellistä on kosketus – niin fyysisesti kuin henkisesti. Rosen-kehoterapia, jota Krogerus on opiskellut ja tällä hetkellä harjoittaa toisena ammattinaan, on auttanut häntä ymmärtämään, miten keho kantaa menneisyyden kokemuksia sekä tukahdutettuja tunteita mukanaan. Kehollisuus näkyy myös näytelmän maailmassa, erityisesti koirahahmo Urho Kalevan kautta, jonka olemus on täynnä lämpöä ja läsnäoloa.
– Kun aloin saada apua, aloin myös ymmärtää samalla, miten paljon ihmisyydessä on kyse yhteyden löytämisestä – ihminen löytää itsensä hyväksyvässä yhteydessä toiseen. Halusin tuoda tämän oivalluksen myös näytelmään: Klara on yksinäinen, mutta vähitellen hän alkaa huomata, ettei olekaan niin erilainen kuin on luullut. Jokaisella naapuruston asukkaista on omat haavansa.
Krogerus näkee, että Klaran tarinassa syttyvä toivo ei ole naiivia, vaan elintärkeää ihmisen elämässä. Synkkyyden kuvaaminen olisi ollut helpompi tie, mutta hän halusi kertoa tarinan siitä, miten ihminen voi löytää valon – vaikka se tapahtuisikin pienin askelin.
– Toivo ei ole pelkkä abstrakti ajatus – se on jotain, minkä voi kokea kehossa. Kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, hän voi alkaa avautua ja löytää muista ja itsestään jotain hyvää.
Ajankohtaiset aiheet herättelevät
Näytelmä nostaa esiin erilaisia ajankohtaisia yhteiskunnallisia kipukohtia, kuten mielenterveyden haasteet, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet.
Klaran lisäksi näytelmässä tavataan muun muassa muistisairas vanhus, rappioalkoholisti, maahanmuuttaja, yksinhuoltaja-kaupankassa, tuttavallinen postinkantaja, syömishäiriötä sairastava koulutyttö ja eräs hyvin erityinen koira, jotka kaikki elävät omissa eristyneissä kuplissaan. Ongelmiensa kanssa painiva naapurusto herää eloon Rovaniemen Teatterin Riku Innamaan ohjauksessa.
Klaran omahoitaja Janne antaa hänelle tehtäväksi kirjoittaa ylös yhdeksän hyvää syytä elää joka päivä. Aluksi tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta vähitellen lista alkaa täyttyä – ja elämä saada uutta suuntaa.
Krogerus pohtii, että juuri nyt, maailmassa, jossa uhkakuvat kasvavat ja vastakkainasettelu voimistuu, on entistä tärkeämpää ja rohkeampaa puhua hyvyydestä ja yhteydestä.
– Näytelmän koirahahmo, Urho Kaleva, on hyvä esimerkki siitä voimasta, joka eläimissä ja pienissä lapsissa on. He yhdistävät ihmisiä toisiinsa sanattomasti, Krogerus toteaa.
– Meistä jokainen voi löytää saman alttiuden itsestään ja ottaa sen käyttöön.
Vaikka elämä voi tuntua välillä raskaalta ja yksinäiseltä, toivo piilee yllättävän läheltä löytyvissä pienissäkin kohtaamisissa.
– 9 hyvää syytä elää on mielenterveyskuntoutujan tarina, mutta samalla se kertoo meistä kaikista ja siitä, miten tarvitsemme toisiamme, Krogerus summaa.
Suomalaista nykytodellisuutta lempeästi heijasteleva 9 hyvää syytä elää -näytelmä on nähtävillä Rovaniemen teatterin kevätkaudella, toukokuun 17. päivään saakka.
- Tutustu esitykseen täältä: rovaniementeatteri.fi - 9 hyvää syytä elää
- Osta liput täältä: netticket.fi - 9 hyvää syytä elää - Rovaniemi
Kun Rovaniemen Teatterin näyttelijä Paula Miettinen alkoi valmistautua 9 hyvää syytä elää - esityksen Klara Harmaan rooliin, vei näytelmäkirjailija Anna Krogeruksen kirjoittama käsikirjoitus hänet syvälle hahmon mieleen ja kokemuksiin.
– Ulos lähteminen on Klaralle alussa hankalaa, mutta askel askeleelta hän löytää voimavaroja jatkaa eteenpäin. Lopulta katse siirtyy omasta sisäisestä maailmasta ulospäin muihin ihmisiin, Miettinen kuvailee hahmonsa vaiheita.
Harjoitusprosessin aikana koko työryhmän jäsenet syventyivät näytelmän kohtauksiin yhdessä. Tekstistä kumpuavia kokemuksia ja muistoja jaettiin puolin ja toisin.
– Monet hetket muistuivat harjoituksien aikana mieleen: miltä esimerkiksi tuntui jäädä ulkopuolelle tai miten selviydyin vaikeista tilanteista eteenpäin. Oli avartavaa päästä peilaamaan omia kokemuksiani ja syventyä näin samalla Klaran kokemuksiin, Miettinen kertoo.
Klara Harmaan tarina on Miettisen mielestä ajankohtainen, koskettava, mutta tuo myös pilkahduksen iloa ja naurua katsojalle. Näytelmä herättää ajatuksia elämän merkityksellisyydestä ja siitä, miten voimme olla toistemme tukena.
– Se muistuttaa siitä, kuinka muut voivat synnyttää merkityksellisyyttä elämäämme. Esimerkiksi yksi lempikohtauksistani ovat Klaran ja Urho Kaleva koiran väliset hetket, jotka osoittavat, kuinka pienetkin asiat voivat antaa voimaa jatkaa eteenpäin, Miettinen toteaa.
– Välillä pelkkä se, että joku näkee ja huomaa toisen ihmisen, voi olla ratkaisevan tärkeää.
Miettinen kertoo, että monet katsojat ovat saattaneet tunnistaa näyttämöltä yhtymäkohtia itsensä tai läheisensä elämään.
– Hienointa on ollut kuulla, kuinka esitys on tuonut lohtua ja antanut tunteen, ettei ole yksin kokemustensa kanssa. Se on mielestäni yksi teatteritaiteen hienoimmista puolista.
– Tervetuloa siis kokemaan Klaran tarina. Toivon, että jokainen lähtee esityksestä mukanaan ripaus toivoa mukanaan.