Vaelsin siskoni kanssa muutama vuosi sitten Savukosken Nuortilla. Olosuhteet olivat elokuussa suotuisat, sillä pimeä ei tullut vielä aikaisin ja öisin tarkeni nukkua teltassa. Kävellessämme kohti leiriytymispaikkaa Nuorttijoen varteen, vastaan käveli poro. Porot ovat usein varsin kesyjä ja tottuneet ihmisiin, emmekä ajatelleet tämän yksinäisen hirvaan poikkeavan muista lajitovereistaan. Lepertelimme sille samalla kun lähdimme ohittamaan sitä.