Olen järki-ihminen ja uskon kummituksiin. Järki ja kummitukset eivät oikein sovi yhteen, jos ajattelee, no, järjellä.
Ymmärrän, että joku saattaa nyt pitää minua sekavana hörhönä. Ei haittaa. On tässä elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin maineen varjeleminen. Esimerkiksi maailman parantaminen elämää kaventavia tabuja rikkomalla.
En yritä vakuuttaa ketään kummitusten olemassaolosta. Luonnontieteet eivät siihen (vielä) pysty, tuskinpa siis minäkään. Haluan kertoa kokemuksestani, normalisoida vaiettua ja lieventää yliluonnolliseen liittyviä pelkoja.
Siispä kummitusjuttu!
Yövyin edesmenneen pappani kodissa. Heräsin yöllä rajuihin vatsanväänteisiin ja juoksin vessaan. Vatsanväänteet kuitenkin loppuivat vessaan päästyäni ja palasin hämilläni sänkyyn istumaan. Katseeni suunta oli kohti makuuhuoneen ikkunaa, joka mustassa pakkasyössä heijasti näkymän sisätiloista, pätkän olohuoneeseen vievää käytävää.
Ikkunaan heijastuvalla käytävällä liikkui ihmishahmo kohti olohuonetta. Hetken kuluttua olohuoneesta kuului ääniä: leivinuuniin heitettiin puita ja tulta kohennettiin. Tieteellinen maailmankuvani koki kovan kolauksen kolmen sekunnin näköhavainnon ja kymmenen sekunnin kuulohavainnon seurauksena. En niinkään pelännyt, mutta käsitykseni maailmasta oli järkkynyt, liukunut mittavasti maagisemmaksi.
Jeena Ranckenin väitöstutkimus (2017) käsittelee yliluonnollisia kokemuksia. Ranckenin mukaan puolet suomalaisista on kohdannut arkisempia yliluonnollisia kokemuksia, kuten enneunia. Joka kymmenes on joutunut selittämättömän äärelle kohdatessaan vainajien henkiä tai irtaantuessaan ruumiistaan. Yliluonnolliset kokemukset ovat yleisyydestään huolimatta tabu.
Näistä kokemuksista kertominen oli vaikeaa monille Ranckenin tutkimukseen osallistuneille, sillä he olivat tottuneet vihaiseen palautteeseen ja pitkään säilyvään hullun leimaan. Kertomisen kynnys on hieman madaltunut uushenkisyyden nousun seurauksena.
Tutkimukseen osallistuneet sanoivat kaipaavansa ideologioista vapaata tietoa yliluonnollisesta. Kirkko liittää yliluonnollisen Jumalaan tai saatanaan ja psykologit lääketieteeseen. Pyhimyksen, riivatun tai hullun leima ei edistä kenenkään hyvinvointia, varsinkaan, jos on kurkistanut ”toiselle puolelle” ja on hieman herkillä.
Neuvoni kaikille kummituksia kaihtaville: sano ääneen lempeästi mutta päättäväisesti, ”Haluan olla rauhassa, kiitos”. Lause on toiminut joka kerta tuon ensimmäisen yllätyksen jälkeen.