Rovaniemen Palloseuran puheenjohtaja Risto Niva on tyytyväinen seuransa edustusjoukkueen menestykseen juuri päättyneessä Veikkausliigassa. RoPS sijoittui seitsemänneksi.
”Suoritus on erinomainen. Kausi oli hyvin erikoinen ja vaihtuvuus joukkueessa suurta. Lopulta me jäimme vain seitsemän pinnaa europeleihin oikeuttavasta nelossijasta ja vedimme karsijanpaikkaan kaulaa 12 pinnaa.”
RoPS pelasi vahvan syksyn.
”Etenkin loppukausi meni hyvin, vaikka starat olivat jo lähteneet joukkueesta. Sama nippu jatkaa ensi kaudella, ja on vuotta kokeneempi ja ollut jo yhden kauden yhdessä. Lähtökohdat ensi kauteen ovat paljon helpommat”, Niva iloitsee.
Urheilulliselta puolelta puheenjohtaja tarkastelee kriittisesti seuran onnistumisprosenttia ulkomaalaispelaajien hankinnoissa.
”Onhan siellä hyviä hakuja monta, mutta ei näitä Motia ( Pablo Gonzáles ) ja Kaitoja ( Sani Kaita ) saisi tulla yhtään.”
Tämän kauden uusista ulkomaalaispelaajista Ivan Tatomirović oli HJK:ssa taatun tasonsa jo näyttänyt ammattimies, samoin lyhyen visiitin käynyt Charles Trafford oli jo pelannut Veikkausliigassa useissa seuroissa.
Ensimmäistä kertaa Suomessa liigatasolla esiintyneistä todellisia vahvistuksia olivat vain Emeka Eze , David Addy ja Nathaniel Will eikä kukaan heistä ollut koko kautta Rovaniemellä.
Kauden yleisökeskiarvo 1 566 katsojaa on RoPS:lle iso pettymys.
”Budjetoimme 1 800 keskiarvon, ja siitä jäätiin reilusti. Ajattelimme ennakkoon, että kotimainen ja mielenkiintoinen joukkue kiinnostaisi yleisöä. Kulttuuri on kuitenkin mennyt sellaiseksi, että yleisö on menestysnälkäistä eikä tule peleihin, jos joukkue ei taistele aivan kärkisijoista.”
RoPS:ssa mietitäänkin nyt tarkkaan, miten katsojamäärät saataisiin nousuun. Tuote on saatava kiinnostavammaksi.
RoPS halusi otteluohjelmaan paljon lauantaipelejä ja saikin peräti seitsemän kotiottelua lauantaiksi, mutta niidenkin yleisömäärät jäivät pettymykseksi. Suurimmat yleisölukemat kirjattiin sunnuntai-illan tai arki-iltojen peleissä.
”Tässä on nyt mietinnän paikka. Lauantaipelien oheismyynti on sunnuntaita tai viikkoa selvästi suurempaa, mutta yleisömäärät eivät todellakaan vakuuta. Meidän pitää miettiä, onko lauantai sittenkään se paras pelipäivä.”
Esimerkiksi lauantaina 29. huhtikuuta pelattu Jänkäderby PS Kemiä vastaan houkutteli Keskuskentälle vain 1 443 katsojaa, kun vastaava ottelu torstaina 7. syyskuuta nettosi kauden ennätysyleisön 2 921.
Paras lauantaiyleisö oli HIFK-ottelu 8. heinäkuuta, jolloin yleisöä oli peräti 2 863, mutta matsi oli poikkeus. Toiseksi paras lauantain yleisömäärä oli vain 1 427 katsojaa Inter-pelissä kesäkuussa. Siis edes kesäaika ei lauantaipelejä pelastanut.
Ensi kaudella RoPS:lla on 16 kotiottelua. Iso ja kiinnostava kysymys on luonnollisesti päävalmentaja Juha Malisen seuraaja.
”Valmentaja valitaan marraskuun aikana”, puheenjohtaja lupaa.
