Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen on eri yhteyksissä todennut, että Suomi on matkalla puhtaan energian suurvallaksi. Pumppuvoimalahankkeet, jotka kaikki sijoittuvat Kemijärvelle, on kytketty tähän suurvaltasuunnitelmaan.
Syksystä 2023 lähtien pumppuvoimalat ovat vihreän siirtymän investointeina olleet oikeutettuja etusijaan lupakäsittelyssä. Mykkänen on kertonut myös, että lupaharkinnassa yhtenä ratkaisumahdollisuutena voidaan hyödyntää ekologista kompensaatiota: haitta, joka aiheutetaan luonnon monimuotoisuudelle jossakin ‒ eli heikennettävällä alueella ‒ voidaan hyvittää lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla.
Parhaillaan on käynnissä lainsäädäntöhanke, jolla pyritään sujuvoittamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyitä. Ehdotettujen muutosten toteutuessa jotkut maamme alueet nimetään uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiksi. Näillä alueilla hankkeiden käynnistäminen on entistäkin mutkattomampaa.
Kemijärvelle näyttää olevan paikka varattuna vihreän siirtymän etujoukoissa. Tähän viittaa hallitusohjelman kirjauskin: pumppuvoimahankkeiden toteutumista edistetään linjaamalla ne yleisen edun mukaisiksi.
Entä paikallinen etu? Siitä kertonevat jotain pisimmällä olevan hankkeen eli Ailangantunturin YVA-ohjelmaan jätetyt 48 mielipidettä. Joillakin mielipiteillä oli useampia allekirjoittajia – yhden on allekirjoittanut 122 henkilöä.
Lähes kaikki kannanotot olivat kriittisiä tai vähintäänkin huolestuneita. Selvästi myönteisen mielipiteen oli jättänyt yksi henkilö. Marraskuussa järjestetty pumppuvoimalatilaisuus antoi hyvin samanlaisen kuvan kemijärveläisten suhtautumisesta hankkeisiin.
Olisiko liian itsekästä, jos Kemijärvellä ryhdyttäisiin puolustamaan järveä ja kemijärveläisiä? Vai onko se jo liian myöhäistä?