Yksityisteitä on maakuntaan rakennettu todella paljon ja työ jatkuu yhä. Vauhti on tosin hiipunut sitten Kekkosen aikojen. Tieverkosto ei noudata mitään suurta suunnitelmaa. Uusia teitä tehdään sen mukaan kuin kannatusta uuteen hankkeeseen saadaan.
Uudelle tielle perustetaan tiekunta. Myöhemmin jatkoksi tai sivuun tehdään lisää tietä ja sille perustetaan taas oma tiekuntansa.
Metsätieverkostoa ajaessa tiekunta vaihtuu usein huomaamatta. Lopussa voi olla jonkun oma tie, jossa ei ole tiekuntaa lainkaan. Edelleen on myös useampaa tilaa palvelevia teitä, joihin ei ole perustettu tiekuntaa.
Vanhemmissa teissä osakkaat ovat vaihtuneet sillä seurauksella, että yksittäisen tien ulottuvuus ei ole enää kenenkään muistissa. Melko yleisesti monihaaraisilla teillä osakkaat eivät tarkoin tiedä, mistä heidän tiensä alkaa ja mihin se päättyy.
Perusparannushankkeet voivat hyvinkin koskea vain osaa tiestä, jolloin hoitamaton osuus oletetaan olevan jonkun toisen tahon vastuulla.
Metsäkeskus on julkaissut kaksikin karttapalvelua, joista tien sijainnin ja tiekunnan nimen sekä tien pituuden voi tarkistaa. Toisessa otetaan kantaa myös tien kuntoon. Näihin tietoihin on vapaa pääsy. Maanmittauslaitos ylläpitää yksityistierekisteriä, johon pitää ilmoittaa yhteystietojen muutokset.
Tien ja tiekunnan virallinen nimikin poikkeaa usein siitä nimestä, mikä on arkikäytössä. Tienviitassa lukeva nimi ei läheskään aina ole sama kuin rekisterissä oleva nimi. Sivuhaara voi olla jo toista tiekuntaa, ja siinä ei ehkä ole mitään viittaa.
Vielä mutkikkaammaksi asian tekee toisinaan se, että tiekunnassa voi olla useampia erinimisiä teitä.