Taina Nuutinen-Kallio
Koko Suomi tuntuu hurahtaneen islantilaisneuleiden tekemiseen. Yksi alafosslopi-langasta tehtävistä kaarrokeneulepuseroista innostunut on torniolainen käsityöharrastaja Ritva Loman.
Hän kiinnostui islantilaisista perinnepuseroista jo vuonna 2016.
– Kävimme Pohjola-Nordenin matkalla Reykjaviksissa. Ihastelin kauppojen islantilaisneulepuseroita, mutta ne olivat niin kalliita, etten raskinut ostaa niitä. Päätin ostaa lankoja kotiini ja tehdä puseron itse.
Langat unohtuivat Lomanin laatikkoon useammaksi vuodeksi.
– Noin vuosi sitten alkoi tulla juttuja islantilaisneuleista ja niitä käsittelevä suomenkielinen kirja julkaistiin. Muistin, että minulla oli langat ostettuna. Kun löysin langat, niin aivan hihkuin innostuksesta.
Pusero Brasiliaan
Ensimmäisen puseron jälkeen Loman innostui islantilaisten perinneneuleiden tekemisestä todenteolla.
– Ensin kudoin puseron yhdelle lapsenlapselleni. Sitten tein toisen puseron Brasiliassa asuvalle lapsenlapselleni. Puserolle on harvoin käyttöä, mutta on sielläkin välillä viileää. Mietimme nyt miten saan lähetettyä paidat Brasiliaan, sillä vähempiarvoisiakin paketteja on mennyt hukkaan, Loman kertoo.
Nyt vuoden aikana Loman on kutonut jo 15 puseroa ja oman trendineuleensa ovat saaneet mies, lapset, lapsenlapset ja miniät.
– Olen ostanut lankoja kemiläisestä lankakaupasta. Meillä on Satakunnassa kesäpaikka, ja olen saanut ostettua lankoja myös sikäläisestä lankakaupasta.
Valmista nopeasti
Ritva Lomania viehättää islantilaisten villapuseroiden tekemisessä se, että valmista tulee nopeasti. Lomanilla menee yhden puseron tekemiseen noin viikko.
– Tykkään myös värikkyydestä. Tosin näitä tehdään paljon luonnonväreillä. Itse haluan, että kaarrokkeet ovat värikkäitä.
Lomanin mukaan puseroita on helppo tehdä, ja neuleiden teko voi onnistua aloittelijaltakin.
– Ohjeet ovat myös järkeenkäyviä ja maanläheisiä. Eikä näissä ole hihan istutuksia, jotka voivat olla hankalia. Ei haittaa, vaikka puseroihin tulee pitkiä langanjuoksuja. Neuleet kylvetetään valmiina, jolloin ne hieman huopuvat.
Lopapeysa on ulkovaate
Islantilaisesta lopilangasta tehdyt neuleet ovat hyvin lämpimiä, joten niitä käytetään islannissa usein ulkovaatteina. Alle voi laittaa vaikkapa tuulen pitävän ohuen takin. Myös Loman käyttää islantilaista villapaitaansa eli lopapeysaa ulkovaatteena. Haastattelupäivänä oli pari astetta pakkasta, tyyntä ja aurinkoista.
– Neuleen alla on merinovillainen aluspaita ja fleece, mutta fleece on nyt liikaa, koska nyt ei tuule.
Ritva Loman innostui käsitöiden tekemisestä noin kaksikymmentä vuotta sitten. Hän tähtäsi heti korkealle, sillä hänen ensimmäinen käsityönsä oli kansallispuku. Sitten hän innostui sukkien kutomisesta.
– Olen osallistunut useisiin kutomiskampanjoihin. Olemme kutoneet koululaisille sukkia sekä vanhuksille sukkia ja muistimuhveja.
Käsityöt ovat Lomanille rakas harrastus ja rentoutumiskeino. Siksi häh ei voisi kuvitellakaan myyvänsä töitään.
– Haluaisin, että myytävästä tuotteesta tulisi täydellinen, joten tekemisestä tulisi liian stressaavaa, hän uskoo.
Suomalaisten islantilaisneulevillitys on näkynyt jonkin aikaa myös Meri-Lapissa. Kemissä sijaitsevan Pienen Lankapuodin kauppiaat ovat välillä joutuneet myymään ei oota, kuten muutkin suomalaiskauppiaat.
– Langat loppuivat Islannistakin, mutta nyt niitä on saatu lisää, kertoo puodin toinen yrittäjä Liisa Heikura.
Heikura kertoo, että neulepuseroiden suosiota on siivittänyt se, että niitä on melko helppo ja nopea tehdä.
– Koronakin on vaikuttanut suosioon. Monet ovat löytäneet käsitöistä harrastuksen, jota voi tehdä kotona.
Mutta millaisia ovat merilappilaiset perinneneuleet? Liisa Heikura kertoo, että se on samantyyppinen pusero kuin hailuotolainen tikkuröijy, korkeakauluksinen suomenlampaan villasta kudottu kalastajavillapaita.
