Suomalainen yhteiskunta on pitkään perustunut luottamukseen. Meillä on lupa luottaa naapureihimme, yksityisiin ja julkisiin palveluihin ja oikeuslaitokseen. Meidän ei tarvitse päivittäin pohtia, kohdellaanko meitä tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti.
Olemme kansakuntana tottuneet pitämään selvänä sitä, että asiat hoidetaan niin kuin sovitaan. Sopimusyhteiskunnasta on pidetty yhdessä kiinni. Olemme voineet sopia työn tekemisen ehdoista, kunnallisista päätöksistä, terveydenhoidosta ja siitä, että asioista voidaan ylipäätään sopia.
Yhdessä sopiminen on taannut yhteiskuntarauhan. Olemme voineet luottaa siihen, että meitä koskevat asiat valmistellaan ja hyväksytään tavalla, joka on sekä yksilön että yhteiskunnan edun mukaista. Olemme eläneet todellisuudessa, jossa yhteinen etu on suurempi hyve kuin yksilöiden itsekkäät päämäärät.
Viime vuosien trendiksi on noussut oman edun tavoittelu. Itsekkäistä ja jopa narsistisista ajatuksista on tullut normaali osa arkea. Ikään kuin jokaisella olisi lupa saada haluamansa missä tahansa tilanteessa. Tämä on ollut omiaan horjuttamaan sitä luottamusta, johon olemme aiemmin tottuneet.
Näin ei pidemmän päälle voi jatkua. Yhteiskunta ei kestä sitä, että potilaat vaativat erilaista hoitoa kuin lääkäri määrää. Yhteiskunta ei myöskään kestä sitä, että koululaisten vanhemmat vaativat erilaista opetusta kuin opetussuunnitelman perusteella annetaan. Sama koskee minkä tahansa alan ammattilaisten tekemää työtä.
Rauhaa tarvitaan myös työmarkkinoilla. Sopijaosapuolten tulee nauttia luottamusta ilman, että niiden työtä kyseenalaistetaan ulkopuolelta. Ammattijärjestöjen tulee jatkossakin voida huolehtia alansa edunvalvonnasta sen sijaan, että jokainen työntekijä neuvottelisi itse työehtonsa.
Yhteisten asioiden edistäminen ei ole ristiriidassa yksityisen edun kanssa. Yhdessä sopimalla tuskin heikennetään kenenkään omia tavoitteita. On aina nähtävä kauemmas kuin omaan elämänpiiriin, jotta voidaan huomata yhdessä tekemisen arvokkuus. Ei ole olemassa erillistä ay-Suomea, vaan ammattiyhdistysliike on jokaisen työtä tekevän tarpeita varten.
Valitettavasti viime aikoina olemme nähneet erilaisia tapoja horjuttaa yhteiskunnallista luottamusta. Huolestuttavaa on, että työmarkkinoihin on haluttu puuttua myös poliittisin päätöksin. Pitäisi olla selvää, että näillä lyhytnäköisillä ratkaisuilla on sellaisiakin vaikutuksia, joihin ei ole osattu edes varautua.
Jokaisen kannattaa toimia sopimusyhteiskunnan puolesta. Yhteinen etu on aina myös jokaisen kansalaisen etu. Yhdessä sopiminen ja tekeminen eivät ole keneltäkään pois. Toisiimme luottamisen tulee edelleen olla arvokasta.