Hallitus on historiallisen kovin ottein tarttunut työmarkkinoiden pelisääntöihin. Vaalien jälkeen esiin tuotiin Elinkeinoelämän keskusliiton tavoitteet, joista ei ollut puhuttu mitään äänestäjille vaaleissa.
Gallupeja katsoessa on toki selväksi tullut, etteivät kannattajat ole hylänneet hallituspuolueita. Talouskriisin varjolla on luotu uhkakuvia työntekijäasemassa oleville, että heidän pakko alistua muutoksien edessä.
Kuka sopii työehtosopimukset, jos sopimisessa mennään yhä paikallisemmalle tasolle? Ensimmäisen päivän sairasloma on monilla työehtosopimuksissa, mutta onko pidemmällä aikavälillä? Luottamusmiesjärjestelmän romuttaminen vie turvaa työpaikoilta ja yhä enemmän sopiminen siirtyy yksilöiden vastuulle.
Monilla heikennysesityksillä ei ole vaikutusta työllisyyteen, vaan kyse on ideologisesta työelämän kurjistamisesta. Määräaikaisuuksien lisääntyminen voi johtaa nuorilla ikäviin tilanteisiin, kun lainan saaminen vaikeutuu. Unelmat perheiden ja yhteisten kotien perustamisesta siirtyy yhä myöhempään. Eriarvoisuus lisääntyy, kun pätkätöissä kamppailevat eivät pääse kunnolla työelämään kiinni.
Suomen vahvuus on ollut yhdessä sopiminen. Vaarana on, että jos hallitus ei halua aidosti sopia mistään työntekijäjärjestöjen kanssa, seuraava hallitus voi heilauttaa asetelmat työntekijöiden näkökulmasta myönteiseksi.
Olemme riippuvaisia kansanvälisistä sijoittajista, joiden avulla pystymme kasvattamaan taloutemme kokoa ja lisäämään hyvinvointia. Siksi tarvitsemme pitkäjänteistä päätöksentekoa yli hallituskausien, lyhytnäköiset pikavoitot vain toisen puolen voitoksi romuttavat vakauden.
Toivon, että hallitus sopii yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa asioista aidosti ilman poliittista teatteria. Nyt hallitus tuntuu vievän työelämän heikennykset lakikirjoihin kuuntelematta toista osapuolta. Eduskunnan enemmistö voi päättää kuten parhaaksi näkee, siihen heillä on vaaleissa annettu mandaatti. Ennen päätöksentekoa on silti kuultava kaikkia osapuolia.
Olen oppinut, ettei mikään ole vaarallisempaa kuin toisen osapuolen täydellinen nöyryyttäminen. Tämä johtaa kierteeseen, missä tunne ohjaa järkeä ja lopputulos voi olla tuhoisa kaikille. En halua olla näkemässä vastakkainasettelun kärjistymistä, vaan yhdessä sopimisen perinteen vaalimista. Pyydän hallitusta vielä harkitsemaan sopimisen mahdollisuutta.