Koulupäivien pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä, koska kukaan ei jaksa nousta kello seitsemän tai jopa aiemmin syömään aamupalaa, laittamaan vaatteita ja lähtemään kouluun. Kukaan ei jaksa lähteä seikkailemaan pilkkopimeään ja jääkylmään ulkoilmaan kello 7.30.
Moni nuori valvoo yleensä yömyöhään, joko tahallaan tai tahattomasti, ja jos pitää herätä jopa kuudelta, yöunet jäävät usein hyvin lyhyiksi verrattuna suosituksiin.
Kenelläkään oppilaalla ei ole ajokorttia, joten heidän täytyy joko kävellä tai pyöräillä kouluun pimeällä ja toivoa, etteivät astu peilijään päälle. Syksyllä kaikki on märkää, koska yön aikana on todennäköisesti satanut vettä. Haluaisitko sinä kävellä joka päivä kouluun tai työpaikkaasi sen sijaan, että ajaisit autolla?
Toki on ymmärrettävää, että aikaisemmat koulupäivät saattavat sopia joillekin, mutta tämä ei saisi olla este sille, että löydetään ratkaisu myös niiden nuorten hyväksi, jotka kokevat aikaiset aamut vaikeiksi.
Ongelma pitäisi ratkaista lisäämällä vaihtelua lukujärjestyksiin. Esimerkiksi yksi päivä voisi alkaa kello kahdeksan ja toinen kello kymmenen. Näin jokainen olisi tyytyväinen lukujärjestykseensä.
Kun olin seitsemännellä luokalla, lähes joka päivä koulu alkoi yhdeksältä. Se oli paljon parempi kuin nykyiset, jokapäiväiset kahdeksan aamut.