Kun oululaislähtöinen Samuel Hintsala, 23, kertoi yläkoulussa olevansa transpoika, häntä alettiin kiusaamaan sukupuoli-identiteetistään. Häntä haukuttiin ja nimiteltiin vähemmistöjä halventavilla sanoilla eli ”slurreilla”.
Hintsala kertoi kiusaamisesta koulun opetushenkilökunnan jäsenelle, mutta Hintsalan mukaan tämä sivutti hänen kokemuksensa.
– Muistan kyseisen henkilön sanoneen, että transidentiteettini oli vain vaihe ja kun vaihe päättyy, myös kiusaaminen ja halveksunta loppuu. Kiusaaminen pahensi masennusoireitani.
Hintsalan sukupuoli-identiteettiin kohdistettu kiusaaminen on vähemmistövihaa. Sen muotoja voivat olla esimerkiksi solvaaminen, vihapuhe ja vakavimmissa tapauksissa väkivalta.
Poliisiammattikorkeakoulun tilastoissa on merkkejä siitä, että vähemmistöihin kohdistuva viha on lisääntynyt. Yhtenä kehitystä selittävänä tekijänä pidetään anti-gender -liikkeen levittämää disinformaatiota. Sukupuolentutkimuksen uranuurtaja Judith Butler kuvaa teoksessaan Kuka pelkää sukupuolta? (Kosmos 2024) anti-gender -liikettä globaaliksi ja hyvin rahoitetuksi toimijaverkostoksi, joka lietsoo pelkoa väittämällä esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden uhkaavan perinteistä perhemallia.
Kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esitetään uhkana lapsille, perheille ja perinteille, se voi monien silmissä oikeuttaa kielteisiä asenteita sekä esimerkiksi vihapuhetta.
Vähemmistön edustaja saattaa tulla avun piirissä sivuutetuksi
Hintsala pääsi myöhemmin yläkoulun koulukuraattorille puhumaan kiusaamisesta. Hän ei uskaltanut kertoa kuraattorille, että kiusaaminen johtui hänen transtaustastaan, koska ensimmäinen koulun henkilökunnan jäsen, jolle hän kertoi, oli suhtautunut Hintsalan mukaan kiusaamiseensa välinpitämättömästi ja pelkäsi, että kuraattori toimisi tilanteessa samoin.
Setan ylläpitämän verkkonuorisotalo Loisteen nuorisotyöntekijän Eevi Harjun mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren pääsy avun piiriin riippuu pitkälti esimerkiksi koulujen työntekijöistä. Harju korostaa, että kouluissa ja nuorisotaloilla työskentelee paljon ammattilaisia, jotka ovat perehtyneet siihen, miten sateenkaarinuoria tulisi kohdata ja miten toimia kiusaamistilanteissa. Joukossa on kuitenkin Harjun kokemuksesta myös ammattilaisia, joilla ei ole valmiuksia tukea vähemmistövihaa kohdanneita nuoria.
Hakiessaan apua ammattilaiselta nuori saattaa pelätä, ettei avun piirissä oleva aikuinen ole turvallinen tai että hänen kokemuksiaan vähätellään, eikä hän tule ymmärretyksi. Harju korostaa, että tämän vuoksi nuorille on tärkeä kertoa, että he ovat arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat.
– Nuoria pelottaa leimatuksi tuleminen. He saattavat myös pohtia, pystyykö esimerkiksi koulu puuttumaan kiusaamiseen niin, että se todella vähenee vai paheneeko tilanne entisestään, jos he kertovat omasta sateenkaarevuudestaan ja siihen kohdistuneesta kiusaamisesta.
Vähemmistöviha luo turvattomuuden tunteen
Kuraattorilta Hintsala pääsi psykoterapiaan, jossa hän koki tulleensa nähdyksi. Terapia oli hänelle merkittävä käännekohta, jonka myötä Hintsala alkoi ymmärtää itseään aiempaa paremmin.
Nykyään Rovaniemelle asettuneen Hintsalan kohtaama vähemmistöviha ei ole jäänyt yläkouluvuosiin. Hintsala kertoo, että häntä väärinsukupuolitetaan tietoisesti ja hänen sukupuoli-identiteettiään vähätellään toteamalla kyseessä olevan vain vaihe. Lisäksi hän kohtaa sosiaalisessa mediassa itselle ja muille sateenkaarinuorille lähetettyjä vihamielisiä kommentteja, joissa haukutaan ja toivotetaan “paranemista”, ikään kuin heidän seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä olisi sairaus.
Hintsala kuvaa, että vähemmistövihan kohtaaminen synnyttää hänessä turvattomuuden tunnetta ja kokemuksen siitä, ettei itsensä ilmaiseminen ole hyväksyttävää. Vähemmistövihan vuoksi hän ei tuo transtaustaansa esiin tilanteissa, joissa kohtaa uusia ihmisiä, koska hän pelkää heidän mahdollisia negatiivia reaktioita.
Harjun mukaan sosiaalisen media on lisännyt vähemmistövihaa, koska esimerkiksi vihakommentteja voi julkaista anonyymisti. Anonymiteetti on lisännyt Harjun mielestä vihapuheen määrää, koska kommentoinnin kynnys on nimettömänä matalampi.
– Vähemmistöviha ulottuu kuitenkin myös muuhun elämään. Nuoret kohtaavat yhä enemmän vihapuhetta ja häirintää myös sosiaalisen median ulkopuolella, Harju sanoo.
Vähemmistöviha on kasvava ilmiö
Vuonna 2024 tehdyssä korkeakoulujen selvityksessä näkyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien viharikosten selvä kasvu.
Vuonna 2021 rikosilmoituksia, joiden motiivina on uhrin identiteetti kirjattiin 126, kun vuonna 2024 määrä oli jo 241.
Selvityksessä käy ilmi, että suurin osa viharikosepäilyistä liittyi kunnianloukkauksiin. Puolet tekijöistä oli uhreille entuudestaan tuttuja.
Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan vuonna 2024 64 prosenttia 15–17-vuotiaista sateenkaarinuorista oli kokenut identiteettiin kohdistuvaa vihapuhetta tai häirintää edellisen vuoden aikana. 18–24-vuotiaista vastaava osuus oli 53 prosenttia.
Koulussa vihapuhetta tai sanallista häirintää kokeneiden osuus oli 37 prosenttia, kotona yhdeksän prosenttia ja kahviloissa, ravintoloissa tai baareissa 17 prosenttia.
