Ruoka oli oululaiselle Anu Koutuaniemelle lohduttautumiskeino jo lapsena. Lapsuuden ympäristössä vaikeat tunteet lakaistiin maton alle.
Herkkä lapsi oppi turruttamaan vaikeaa oloaan syömällä.
Koutuaniemi tiesi, että ylimääräisen ruuan hakeminen oli kiellettyä, mutta syöminen tarjosi kuitenkin lohdutusta. Ruokaa piti todella hiippailla hakemaan lisää.
Nuorena Koutuaniemi ahmi salaa töissä ja työmatkalla, ja muutti jo varhain ensimmäisen kerran pois kotoa.