Olen ollut Lapissa lääkärinä lähes 20 vuotta ja työskennellyt vuodeosastoilla Muoniossa, Rovaniemellä, Pellossa ja Sodankylässä. Yli 15 vuotta olen päivystänyt keskimäärin pari kertaa kuukaudessa arkiajan ulkopuolella.
Olen seurannut Lapin hyvinvointialueen aloittamaa keskustelua vuodeosastohoidosta. Meille on kerrottu, että 60 miljoonaa euroa vuodessa on liian paljon. Tulevaisuus rakentuisi hybridimalleihin, joita ei ole vielä siellä, mistä osastoja mahdollisesti lopetetaan.
Vuodeosasto on paikka, joka toimii ympäri vuorokauden. Siellä toimivien ammattilaisten yhteistyöstä syntyy osiensa summa, jota on muilla järjestelyillä vaikea toteuttaa. Osastolle voi tulla katkaisuhoitopotilas, perheväkivallan uhri, neliraajahalvaantunut, ripuliin sairastunut vanhus ja myös turisti, jonka yksilölliseen tarpeeseen henkilökunta vastaa.
Työtehtävät muuttuvat hetkessä toiseen: aggressiivisen muistisairaan rauhoittamisesta elottomaksi menevän elvytykseen. Myös vainajien käsittelyssä vuodeosasto on keskeinen. Sen kylmiön kautta kulkevat maastoon menehtyneet ja siellä tutkitaan näiden asiat poliisin kanssa ennen oikeuslääketieteellistä tutkimusta.
Välitön reagointi on jatkuvan tekemisen ja organisoinnin tulosta. Osaaminen syntyy ja sitä ylläpidetään tiimeissä, joissa henkilöt tuntevat toisensa. Kun yksikkö lopetetaan, sitä on erittäin vaikea uudelleen käynnistää.
Siksi vaihtoehtoiskustannukset tulisi laskea tarkkaan. Se tarkoittaa kuljettamisesta ja muihin yksiköihin tehtävistä laajennuksista aiheutunutta hintaa sekä lisääntyvää kuolleisuutta – väitöskirjatutkimuksen mukaan kuolleisuus kasvaa kun etäisyys palveluihin kasvaa.
Jäljelle jääviä yksiköitä ei voida supistaa, sillä vuodeosastoilla hoidettavien hoitoisuus on niin vaativaa, että he tarvitsevat vastaavat puitteet. Lisäksi keskitetyt yksiköt tarvitsevat lisää lääkärityövoimaa, sillä yksi perusterveydenhuollon lääkäri ei voi hoitaa laadukkaasti yli 15 potilaan asioita päivässä – määrä voi vaikeasti sairaiden kohdalla olla 10.
Keskustelusta on puuttunut potilaiden hoitoisuuden analyysi: siihen on mittareita ja sillä tiedolla jopa tekee jotain resurssien sijoittamisen suhteen. Vuodeosastot ovat myös palvelutalojen ja vastaavien toiminnan keskeinen tuki: äkillinen tilan heikentyminen tai muihin asukkaisiin kohdistuva väkivalta vaatii vuodeosaston puitteita – hybridi ei tuo vastaavaa turvaa.
Ymmärrän että jostain on säästettävä. Perusterveydenhuollosta säästäminen on silti vastoin soten perimmäistä ideaa. Ympärivuorokautisesta sairaanhoidosta – terveyskeskusten osastoilla tapahtuvasta – tinkiminen kaatuu ensihoidon ja päivystyksen niskaan. Jälkimmäinen vasta kallis tapa onkin hoitaa asioita.