Saamenväreissä koreileva ulko-ovi narahtaa pakkasessa ja vie huurteiseen porstuaan.

Siitä pääsee toiselle, yhtä värikkääksi maalatulle ovelle, joka aukeaa pirttiin.

Siellä on sen verran hämärää, että vieras kävelee helposti päin suurta myttyä, joka roikkuu katosta kettingillä. Pitkänmallinen, lähes ihmisen kokoinen, verhottu mustilla jätesäkeillä.

Ohikiitäväksi hetkeksi ajatus eksyy, ennen kuin saa järjestä kiinni.