Lapin maisemat ovat postikorttimateriaalia – jylhiä tuntureita, sinistä hämärää ja lumen hiljaisuutta. Kauniin kuoren alla piilee myös totuus, jota ei turisti näe, eikä paikallinen jaksa enää sanoa ääneen: täällä hyväksikäyttö pukeutuu työpaikan muotoon ja asiakaspalvelun vaatteisiin.
Eräs tunnettu yritys on onnistunut tekemään “vilunkista" loistavaa bisnestä, muiden kustannuksella. Nuoria työntekijöitä haalitaan kausitöihin houkuttelevilla lupauksilla: ”mahdollisuus kehittyä”, “ainutlaatuinen kokemus”, “kilpailukykyinen palkka”. Todellisuudessa lupaukset murenevat ensimmäisten työviikkojen aikana.
Työpäivät venyvät kohtuuttomiksi, taukoja ei ehdi pitää ja palkka on reilusti alle sen, mikä vastaisi tehtyä työmäärää. Moni nuori – usein ulkomaalainen ja kokematon – joutuu työskentelemään ilman kunnollista perehdytystä ja tukea, vailla ymmärrystä oikeuksistaan. Heidän asemansa on hauras, ja juuri siihen yritys luottaa.
Asiakkaita houkutellaan Lapin eksotiikalla, "aidolla" pohjoismaisella kokemuksella, mutta palvelun taso on täysin riippuvainen siitä, kuinka pitkälle työntekijät jaksavat venyä. Yritys markkinoi luksusta, mutta kulissien takana arki on muuta – kiireen, paineen ja aliresursoinnin sävyttämää kaaosta.
Tämä ei ole pelkästään yksittäinen yritys tai yksittäinen alueen ongelma. Tämä on osa isompaa ilmiötä, jossa voitto maksimoidaan inhimillisyyden kustannuksella. Kun kausityöläisistä tehdään kulutushyödykkeitä ja asiakkaista pelkkiä euroja kassassa, unohtuu tärkein: ihmisarvo.
Tällaiset yritykset eivät kuulu Lappiin, eivätkä Suomeen. Ne eivät edusta tätä maata tai sen arvoja. Mikäli yritys polkee työntekijöiden oikeuksia järjestelmällisesti ja rikkoo hyvän liiketavan perusteita, sen toiminta tulisi voida keskeyttää – ja tarvittaessa lakkauttaa viranomaistoimin.
Emme voi antaa yksittäisten ahneiden toimijoiden pilata koko alueen mainetta. Lapin vetovoima turismin ja työelämän näkökulmasta ei saa vaarantua siksi, että jotkut ajavat vain omaa etuaan sääntöjen kustannuksella. Myös Suomi kansainvälisenä kohteena kärsii, jos hiljaisesti hyväksymme riiston.
Lapin elinvoima ei rakennu pelkästään luonnosta tai turismista, vaan ihmisistä, jotka täällä elävät ja tekevät työtä. Yrityksillä, jotka tänne tulevat, on vastuu – ei pelkästään lainsäädännön näkökulmasta, vaan myös moraalisesti.
Kenen ehdoilla Lappia rakennetaan? Kuka siitä oikeasti hyötyy? Vastaus ei voi enää olla: vain ne, jotka maksavat vähiten ja ottavat eniten.