"Kiuru – Suomen tärkein ministeri?", otsikoi ministeri Liisa Jaakonsaari kolumninsa Kalevassa 10.12.2013. Vastavalittu opetusministeri Krista Kiuru oli kertonut kutsuvansa pelialan huiput ideoimaan matematiikan opetusta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Jaakonsaari on nyt Kiurun toiminnasta.
Hän ei varmaan aavistanut, miten valtava vaikutus Kiurulla oli laskupäiden lahoamiseen. Löytyisikö sdp:n puoluetoimistosta Kiurun puhe, jossa hän toisti neuvonantajiensa ideoita: liitutaulut ulos, paperiset kirjat vaihdetaan sähköisiin kirjoihin, pelejä oppimiseen, digiopettajia ja niin edelleen?
OPH:n pääjohtaja Minna Kelhä kirjoittaa (HS 30.12.), että opetussuunnitelman perusteista oli kolme kommentointikierrosta. Oli, mutta vain tietynlaiset mielipiteet huomioitiin. Perusteet oli kirjoitettu pitkälti kasvatuspsykologien toimesta (”Oppiminen uusiksi ja koulut nykyaikaan”, Suomen Akatemia 3.6.2013).
Huoleni ovat päinvastaiset kuin OPH:n johtajana toimineen Jorma Kauppisen, joka pelkäsi, että ”Oppimisesta voi tulla liian keskeinen osa koulua” (Yle 14.11.2017).
Hallituksen kaavailemat matematiikan lisätunnit pitäisi saada yläkouluun. Jos lisätunnit on pakko laittaa alakouluun, pitäisi ne sijoittaa luokille 5–6 ja vaatia niille matematiikan aineenopettajat tai matematiikkaan erikoistuneet luokanopettajat.
Opettajan hyvä aineenhallinta on hyvän opetuksen perusta. Hyvin opitut sisällöt lisäävät kouluviihtyvyyttä. Opetetaan lapset opiskelemaan!
Matematiikka on yleensä pienten koululaisten lemppariaine. Palautetaan kouluihin opettajajohtoinen opetus ja fyysiset kirjat, joissa on tehtäviä. Mallia kannattaa ottaa kansakoulun laskuopin kirjoista, joissa oli myös päässälaskutehtäviä ja sanallisia tehtäviä, jotka piti ratkaista vihkoon. Opittiin lukemaan ja kirjoittamaan.
Jotta lapset oppivat tekemään kotiläksynsä ja oppiminen varmistuu, matematiikan tunnit kannattaa aloittaa pienellä testillä kotitehtävien aiheista. Tasokurssit kannattaa palauttaa ja kännykät heittää parkkiin koulupäiviksi. Joustava siirtyminen tasokurssilta toiselle tapahtuu parhaiten kehittävän arvioinnin ja lukukausien lopussa tapahtuvien kertauksien avulla.