Kolumni

Viikon vieras: Lastensairaalan tarinasta oppia nykyhetkeen

Viikon vieras on Uuden Rovanimen kolumnipalsta, jolla tällä kertaa kirjoittaa Vesa Toivanen. Hän on rovaniemeläinen ylivartija, joka on vastikään julkaissut Lapin lastensairaalan historiikin.
Viikon vieras on Uuden Rovanimen kolumnipalsta, jolla tällä kertaa kirjoittaa Vesa Toivanen. Hän on rovaniemeläinen ylivartija, joka on vastikään julkaissut Lapin lastensairaalan historiikin.
Kuva: Jussi Leinonen

Nyt kun meitä on kohdannut koronaviruksen myötä vakava terveydellinen ja taloudellinen vaara, meidän olisi syytä katsoa historiaamme taaksepäin, josko voisimme oppia siitä jotain. Arvokkaan opetuksen meille antaa Lapin lastensairaalan menestystarina. Se alkoi Lapissa vuonna 0, kun lähes koko Lappi oli tuhottu Lapin sodassa.

Mieltä järkyttäneistä materiaalisista tuhoista huolimatta lappilaisten elämänhalua ja -voimaa ei ollut kuitenkaan nujerrettu vaan pikemminkin päinvastoin. Vaikka aineelliset menetykset olivat valtavia, oli suuremmilta ihmishengen menetyksiltä vältytty laajan evakuoinnin ansiosta.

Valitettavasti pahin oli kuitenkin vielä edessä! Ihmisten kova halu palata kotiseudulleen hävityksestä huolimatta tuotti lisää kurjuutta lapsille, sillä väestö joutui asumaan aluksi turvekammeissa ja jopa maakuopissa, mikäli kotitalo oli poltettu. Tämä johti puutteelliseen hygieniaan, jonka seurauksena pääsivät infektiot – erityisesti tuberkuloosi – valloilleen aliravitun väestön keskuudessa ja tuli hätä saada edes lapset pelastettua.

Koska kaikki sairaalat oli Lapissa myös tuhottu, aloitti SPR Lapin piirin puheenjohtajansa maaherra Uuno Hannulan johdolla työn, jotta Lappiin saataisiin perustettua lapsille oma sairaala. Lapin lastensairaala perustettiin vuonna 1946, mutta siinä oli vain yksi 35-paikkainen potilasosasto.

Jatkuvasti kasvavan potilasmäärän vuoksi Hannula ryhtyi uusiin toimenpiteisiin, jotta saataisiin luotua koko Lapin väestön tarpeita tyydyttävä lastensairaala. Laajennettu ja kokonaisuudessaan uudistettu 80-paikkainen Lapin lastensairaala valmistui vuonna 1951 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Koska valtio ei ollut halunnut rahapulassaan juurikaan uhrata varojaan laajennukseen, oli rahoitusta jouduttu hakemaan muualta aina ulkomaita myöten.

Lapin lastensairaala kohosi lyhyessä ajassa vaatimattomasta kauppalan sairaalasta Helsingin Lastenklinikan tärkeimmäksi ja hoitotuloksiltaan samanveroiseksi yhteistyökumppaniksi. Tästä saadaan kiittää hyvin pitkälle Lapin lastensairaalan henkilökuntaa, joka uhrautuvalla työllään pääsi yhteisen tavoitteensa ansiosta huikeisiin tuloksiin.

Nyt kun olemme jälleen suuren tuntemattoman uhan edessä, on täysin mahdollista että meidän selviytymisemme riippuu siitä, pystymmekö muuttumaan yksilökeskeisestä oman edun optimoinnista yhteisen edun tavoittelemiseen. Lapin lähihistoria antaa meille tästä rohkaisevan esimerkin.

Vanha sananlasku siitä, ettei sota yhtä miestä kaipaa, ei aina pidä paikkaansa, sillä yhden ainoan ihmisen tahto voi olla alkuunpaneva voima, joka johtaa suurenmoiseen lopputulokseen myös hyvin puutteellisina aikoina.