Uusi, vasta hyväksytty metsien ennallistamisasetus tulee olemaan Suomelle paitsi kallis myös vaikea saattaa käytäntöön. Euroopan unionin alueen metsistä kaksi kolmasosaa sijoittuu kuuteen jäsenvaltioon. Suomi, Ruotsi, Espanja, Ranska, Saksa ja Puola ovat metsävaltaisia jäsenmaita.
Alankomaissa metsän osuus pinta-alasta on vain 9,9 prosenttia, Suomessa yli 60. Vaihtelu on suurta, joten asetus kohtelee jäsenmaita epätasaisesti kun verrataan pinta-alaa, asukaslukua ja kansantuloa. Ei siis tarvitse ihmetellä miksi tätä asetusta on meillä vastustettu niin kiivaasti.
Metsää meillä riittää 4,6 hehtaaria jokaista suomalaista kohden. Tanskassa luku on vain 0,8. Sikäli olemme siis onnekkaita.
Murheeksi asia kääntyy, kun aletaan laskea ennallistettavat 20 prosenttia, joiden tulee pitää sisällään kaikkia metsätyyppejä. Jotta haastetta riittäisi, ovat metsät paljolti yksityisten omistamia. Valtio omistaa vain 35 prosenttia, yksityiset 52, kunnat, seurakunnat sekä muut yhteisöt jakavat lopun.
Tilojen keskikoko on pieni, joten sopivien ennallistettavien kokonaisuuksien löytäminen tulee teettämään työtä. Suomalainen kun ei useinkaan vapaaehtoisesti luovu omastaan, varsinkaan metsästä. Asetus on kuitenkin velvoittava, joten toimeen on ryhdyttävä.
Luonnonsuojelussa ei ole mitään väärää, eikä vikaa, mutta kun sitä tarjotaan vihreän siirtymän nimisenä, onko se sitä? Ei ole.
Kun laitetaan vastakkain vihreä siirtymä tuulivoimaloineen ja ennallistamisasetus, törmätään tosiasiaan, että toisella kädellä vaaditaan suojelua ja toisella samoja soita ja metsiä tuhotaan tuon saman ideologian nimissä.
Näin koko vihreältä siirtymältä, tuulivoimalta ja unionin ennallistamisasetukselta putoaa pohja pois. Jäljelle jää vain suuri, ison rahan rahastus. Aito ja oikea luonnonsuojelu on jotain kokonaan muuta.
Tuulivoimayhtiöt ovat menneen kymmenen vuoden aikana "ennallistaneet" pysyvästi liki 20 prosenttia Suomen metsistä ja soista. Siksi laajoja alueita ne ovat tuhonneet, repineet ja lopullisesti pilanneet vispiläkaupallaan.
Nuo tiet, aukot ja myllyt metsissämme ovat ja näkyvät vielä kauan sen jälkeenkin, kun asetus, EU ja vihreä kupla ovat jo kansalaisilta unohtuneet.