Vihreässä siirtymässä Lapilla on edellytykset toimia koko Suomen kasvun veturina ja tuottaa pysyvää arvonlisää maakunnan elinvoimaan. Paikallinen omistus on Lapin energiayhtiöiden vahvuus. Kun energiayhtiö on lappilaisten omissa käsissä, päätökset tehdään lähellä asiakasta – ei pörssikurssien tai ulkomaisten sijoittajien ehdoilla.
Lappilainen sähköntuotanto on jo yli 90-prosenttisesti uusiutuvaa, mutta kapasiteettia tarvitaan lisää, kun kaukolämpösektori sähköistyy. Datakeskusten ja sähkökattiloiden mukaantulo monipuolistaa lämmöntuotantoa ja vähentää riippuvuutta polttoaineiden hintavaihteluista. Uusia esimerkkejä etenevästä murroksesta ovat datalämpölaitokset Kemijärvellä, Pellossa ja Ivalossa sekä sähkökattila Rovaniemellä.
Ilmastopolitiikasta on tullut erottamaton osa energiapolitiikkaa. Kaikki suuret energiaratkaisut tehdään ilmastotavoitteet huomioiden. Energiayhtiöt mahdollistavat puhtaan energian saatavuuden, mutta eivät yksin voi vaikuttaa esimerkiksi liikenteen päästöihin – siihen tarvitaan laajempaa yhteistyötä.
Mika Riipi (LK 11.11.) on oikeassa: Lapissa tarvitaan energiapoliittinen kokonaiskuva, koska energiahankkeet toteutuvat nyt pistemäisinä. Ilman yhteistä suuntaa riskinä on, että investoinnit ja ratkaisut jäävät hajanaisiksi eivätkä palvele alueen ja asiakkaiden etua.
On harmillista, että Lapin ilmasto- ja energiastrategian jatko on katkolla. Tämä luo riskin, että päättäjät tekevät huonoja ratkaisuja, jotka käyvät kuluttajille kalliiksi. Ilmastotyö ei saa jäädä sivujuonteeksi – ilman konkreettisia toimia ja yhteistyötä ilmastotavoitteet eivät toteudu, eikä energian hinta pysy kohtuullisena pitkällä aikavälillä.
Politiikkaan kuuluu eriäviä mielipiteitä, ja niitä pitääkin olla – ne terävöittävät argumentteja ja estävät hätäisiä ratkaisuja. Datakeskusten veropoukkoilu kuulostaa hölmöläisten peiton jatkamiselta ja on siksi tehotonta julkisten verorahojen käyttöä. Miksi tuki korvataan toisella tuella, kun järkevämpää olisi korjata verotuksen perusta?