Miten voimme pysäyttää militarismin, asevarustelun ja konfliktien kierteen, joka on viemässä ihmiskunnalta mahdollisuudet toimiin ekologisen kriisin, luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisemiseksi?
Olof Palme perusti 1982 riippumattoman aseistariisunta- ja turvallisuuskysymyksiä käsittelevän komission. Se määritteli ”periaatteita” – muun muassa sen, että kaikilla kansakunnilla on oikeus turvallisuuteen, että sotilaallinen voima ei ole oikeutettu keino ratkaista kansojen välisiä kiistoja ja että asevarustelun vähentäminen ja rajoittaminen on välttämätöntä yhteisen turvallisuuden kannalta.
Avainasemassa on yhteisen turvallisuuden käsite. Ihmiskunnan eloonjäämisen ehto on kyky saavuttaa globaali yhteisymmärrys siitä, että kansakunnat voivat tuntea olonsa turvalliseksi vain, jos niiden vastapuolet tuntevat olonsa turvalliseksi.
Nyt konfliktien rauhanomaisen ratkaisun puolesta puhuminen on Suomessakin leimattu naiiviudeksi, jopa maanpetolliseksi puheeksi. Mihin on unohtunut Martti Ahtisaaren sanoma: ”Sodat ja kriisit eivät ole väistämättömiä. Ne ovat seurausta ihmisten toimista. Uskon edelleen, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Jos vain on poliittista tahtoa.”
Luottamus vuoropuheluun ja kompromisseihin sekä sotilaallisten yhteenottojen ja viholliskuvien purkamiseen on vaihtunut asevaraisen turvallisuuden korostamiseen, kiihtyvään militarismiin ja jännityksen kiristämiseen. Asevaraisen “turvallisuuspuheen” tilalle tarvitsemme järjen ääntä.
1990-luvun alussa, kylmän sodan loputtua, ihmiskunnalla oli mahdollisuus alkaa rakentaa yhteisen turvallisuuden konseptiin, vastavuoroisuuteen perustuvaa turvallisuusarkkitehtuuria. On traagista, että mahdollisuus hukattiin.
Aseteollisuuden suostuttelu, tappokoneiston raha pyörsi Yhdysvaltain päätöksentekijöiden päät Naton laajentumisen kannalle. George Kennan väitti (New York Times 5.2.1997) Naton itälaajentumisen olevan Yhdysvaltain kylmän sodan jälkeisen ajan kohtalokkain virhe, joka ruokkii Venäjällä lännenvastaista, nationalistista ja militaristista politiikkaa, kääntää sen pois demokratian tieltä ja ajaa maailman uuteen kylmään sotaan. On hämmästyttävää, kuinka tarkkanäköisesti Yhdysvaltain kylmän sodan keskeinen vaikuttaja ennakoi tulevaa kehitystä.
Vielä ei ole liian myöhäistä. Globaalille järjelle, vastuullisuudelle rakentuva “yhteisen turvallisuuden” konseptio ei ole käyttökelvoton .Se on välttämätön lähtökohta yritettäessä ratkoa rakentavalla tavalla mitä tahansa tämän hetken konfliktia.