Lauantaina kävimä Kaakamosa. Huomasima, että Paakkolasa kotiseutumuseola oli palion autoja. Päätimä, että palatesa käymä sielä kahvila. Niin teimä. Meän peräsä tuli Audi, joka veti isua asuntovaunua. Se tuli pihale , perruuti ja käänty takasin tiele päin. Siittä tuli ulos nainen, joka kysy meiltä: " Saakhan täältä kahvia?" Vastasima, että emmä tiiä, mikä tilasuus sielä on, mutta ovi on ainaki auki ja että kahvia mekki tulima täältä hakemhan. Ovi oli auki, ja tiskin takana kaksi hyväntuulista tyärtä meile möivät kahvit. Kysyimä, mikä tilasuus sielä on, ja saima kuulla, että sielä on koko päivän ollu Heikkilän sukujuhla ja että juuri sillä hetkelä juhlaväki oli museon muisa rakennuksisa kierroksela. Meile kerrothin myös seuraavan päivän ohielmasta, johon olivat kaikki tervetulheita.
Museon kahvilarakennus on perintheinen hirsirakennus, ulkua siisti ja kunnosa olevan näkönen, ja sisälä näkyvät seinisä vanhat hirret, siisti kahvilan tiski ja seinilä Suomen presidenttien kuvat, vanhoja keittiökaluja, sihtiä ja varpuvispilöitä. Pitkien pöytien päälä olivat tyylikhät menhen ajan henkiset raitaset pöytäliinat ja luonnonkukkia vaaseisa. Oikein mukava, kesäsen juhlallinen tunnelma.
Siinä päätimä, että lähemä sunnuntain tilasuukshin.
Pyhänä sitten sato. Tapahtumat olivat museon koulurakennuksesa, joka on entinen Paakkolan koulu. Ko tulima kymmentä vaila sisäle, olivat takapäästä jo kaikki istumapaikat täynä. Menimä kolmannele rivile, kysyimä kunnallisneuvokselta, saako siihen istua. Hän sano, että saa. Etumaisile penkeile tulit sitten kunnanjohtaja, museoseuran puhhenjohtaja, juhlan juontaja ja juhlapuhuja.
Ensimäinen tilasuus oli kansanlaulukirkko. Siinä oli niinkö normaalit kirkonmenot, mutta laulut oli tehty vanhhoin tunnethuin laulhuin. Välilä oli Raamatun lukua ja papin puhetta. Kansanlaulukirkko toimi, ja seurakunta osallistu.
Puolita päivin oli ruokailu, lohikeittua, rieskaa, tummaa leipää ja kotikaliaa.
Pitäjäjuhla alko yheltä. Vanhan koulurakennuksen seinät värähtelivät ko juhlakansa kaihautti. Juhlan suunnittelijat olivat osunhet aivan naulan kanthan alkulaulun valiteshan. Juhlapuhheitaki piethin.
Musiikiesityksistä vastasivat Tervolan pelimannit ja Seniorikuoro. Pelimannien ilmheikkhäitä lauluja säesti tavallisten soittimien lisäksi mm. pyykkilauta, joka toi esitykshen hauskaa ilmettä. Siepakoitten ryhmä "Iloset" pani jalalla koreasti, näytti miten musiikki ja sen rytmi muuttuvat liikheiksi. Keviää ja ilosta meininkiä!
Kymmenen virran maa päätti juhlan. Juhlakansa kaihautti sen voimallisesti vanhasa luokkahuonhesa. Rauhallisin ja ilahtunhein mielin ihmiset poisuvat vähitellen vanhasta koulusta ohielman loputtua.
Vesisae jatku, mutta se ei juhlatunnelmaa pahemmin haitannu.