Suomalaiset ovat paitsi maailman onnellisin myös todennäköisesti veromyönteisin kansa. Valtaosa meistä – lähes kolme neljästä – maksaa veroja mielellään. Nekin, jotka eivät rakasta veroja, pitävät niiden maksamista tärkeänä kansalaisvelvollisuutena, koska sillä ylläpidetään hyvinvointivaltiota. Veronkierto saa kansan lähes yksimielisen tuomion.
Tämä käy ilmi verohallinnon teettämästä asennetutkimuksesta, jonka tulos on ollut vuodesta toiseen sama: Suomessa on hämmästyttävän korkea luottamus verohallintoon ja -järjestelmään. Ihmiset kokevat, että järjestelmä toimii ja he saavat vastiketta maksamilleen veroille.
Kyse ei ole itsestäänselvyydestä. Jopa lännestä löytyy runsaasti valtioita, missä niin kansalaiset kuin yrityksetkin pyrkivät välttelemään verojen maksamista kaikin mahdollisin keinoin.
Taustalla on kokemus tai vähintäänkin tunne siitä, ettei yhteiskunnalle pakko-otolla menevä raha hyödytä loppupelissä verotettavaa. Heikoimmat veronmaksuhalut ovat korruptoituneissa maissa, missä verot päätyvät usein vallanpitäjien taskuun.
Suomalaisten veronmaksuhalua ei ole vähentänyt edes tieto siitä, että veroasteemme Euroopan korkein. Kansa on ajoittaisista rutinoistaan huolimatta valmis verotettavaksi, koska raha menee yhteiseen hyvään.
Asennettamme voisi kutsua toistaiseksi voimassa olevaksi yhteiskuntasopimukseksi. Siihen voi tulla muutoksia, jos julkiset palvelut heikkenevät ja eriytyvät niin, että niiden taso on riippuvainen asuinpaikasta ja lompakon paksuudesta. Tästä näkyy jo varoitusmerkkejä tutkimuksessakin, jonka mukaan kansan mielikuva julkisesta sektorista heikkenee jatkuvasti ja enää reilut puolet suomalaisista näkee sen myönteisenä.
Suomalaisten suopeita veroasenteita on selitetty myös veroavoimuudella. Suomi on harvoja maailman maita, missä verotiedot ovat julkisia ja todennäköisesti ainoa, missä verottaja tarjoaa median käyttöön joka vuosi listan kaikista yli 100 000 euroa ansainneista.
Vaikka "kansallinen kateuspäivä" herättää varsinkin paljon tienaavissa närää, avoimuudelle on perusteensa. Se tukee osaltaan demokratian toteutumista.
Kansalaisilla on oikeus tietää, mistä julkinen raha tulee ja mihin se menee. Tämä helpottaa vallanpitäjien toimien valvontaa, vähentää epäilyksiä veronkierrosta ja paljastaa verotuksellisia epäkohtia. Veroavoimuus vähentää korruptiota ja ylläpitää luottamusta yhteiskuntaan.
On hyvä tunnustaa ja tunnistaa myös veroavoimuuden varjopuoli. Kaikella julkisuuteen päätyvällä verotiedolla ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Silloin kyse on tirkistelystä, jolla lähinnä tyydytetään ihmisten uteliaisuutta ja vahvistetaan jo ennestään vahvaa kateuden ilmapiiriämme.
Avoimuudella on aina haittapuolensa, mutta tässä tapauksessa hyödyt voitavat selvästi haitat.
P.S.
Iso osa maksetuista veroista päätyy veronmaksajien hyvinvointia lisäävien perustoimintojen, kuten kymmeniä miljardeja euroja vuosittain nielevän sote-järjestelmän kulujen kattamiseen. Kansalta on löytynyt maksuhaluja, kun rahalle on saatu katetta – laadukkaita sote-palveluja kaikille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Miten käy veronmaksuhalullemme, jos sote-palvelut heikkenevät? Kysymys on ajankohtainen, kun hyvinvointialueet karsivat joukolla palveluverkostojaan etsien epätoivoisesti säästöjä pakon edessä.