Yli 1,9 miljoonan euron menetykset Rovaniemen veronmaksajille – s yynä ammattitaidoton rakennuttaminen ja johtajuuden puute. Moni rovaniemeläinen on kysynyt minulta Korkalovaaran koulun peruskorjaukseen liittyvästä riita-asiasta, joten ajattelin osaltani tuoda julki asiaa toiveella, että tästä voisi itse kukin ottaa opiksi.
Riita-asia alkoi 2017, kun kaupunki ilman ennakkoilmoituksia tai reklamointeja lähetti seitsemän vuotta remontin valmistumisen jälkeen urakoitsijalle ja suunnittelijalle korjausta koskevan laskun. Kaupunki väitti, että urakoitsija ja suunnittelija olivat aiheuttaneet laskussa mainitun noin 1,5 miljoonan euron suuruisen vahingon.
Piti parikin kertaa hieraista silmiä ja miettiä, mistä tässä oikeasti on kysymys – olihan hankkeesta tehty kirjalliset sopimukset ja pidetty sopimuksen mukaiset vastaanotto- ja takuutarkastukset. Kaikki virheet ja puutteet oli hyväksytysti korjattu eli sopimuksia oli tähän saakka noudatettu puolin ja toisin.
Lasku oli peräisin urakan jälkeen kaupungin teettämistä töistä, jotka aiheutuivat alkuperäisen peruskorjaustyön aikana kaupungin tekemästä päätöksestä muuttaa alkuperäisiä salaojasuunnitelmia niin, ettei alkuperäisen salaojasuunnitelman edellyttämää kalliolouhintaa tarvitse suorittaa.
Vaikka kaikki hankkeessa mukana olleet tiesivät, että rakennuksen A-osassa oli kosteusongelma remontin alkaessa ja myös päättyessä, koska väestönsuojan lattialla oli vettä, kaupungin asiantuntijat päättivät, että tarvittavaan kallionlouhintaan ei ryhdytä, vaan salaojat asennetaan vastoin alkuperäistä suunnitelmaa kallion yläpuolelle.
Raha ja vastuu on tässäkin asiassa kiinnostavin kohde, eikä ihme, tulihan kaupunki tuhlanneeksi veroeuroja ainakin vaatimansa 1,5 miljoonan euron verran. Lisäksi se maksoi asianajopalkkioita helsinkiläiselle asianajotoimistolle 265 145 euroa sekä korvattavia asianajokuluja paikalliselle suunnittelijalle 114 066 ja urakoitsijalle 60 000 euroa. Kaupungin riitelystä saama 50 000 euroa ei riittäne edes omien lakimiesten palkkoihin. Kaiken muun maksumiehenä ja naisena ovat veronmaksajat.
Mielestäni voin oikeutetusti kysyä sitä, miten ko. asiassa suunnittelijan ja urakoitsijan oikeusturva on toteutunut, kun otetaan huomioon käsittelyaika 2017–2024.