Päättäjillä näyttää oleva aika naiivi käsitys Suomen ja Venäjän raja-alueesta. Kansalle uskotellaan, että kun sulkee kahdeksan raja-asemaa, kulkeminen yli rajan loppuu. Tosiasiassa raja on "auki" läpi erämaan – 1 300 kilometristä on auki lähes tuhat kilometriä. Vain pieni osa on raja-asemilta eri suuntiin "kiinni".
Suomen ja Venäjän historiassa on aikanaan kuljettu rajan yli hyvin vapaasti. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto sulki rajan ja rajaliikenne ohjattiin kulkemaan raja-asemien kautta.
Viimeisten vuosikymmenien aikana raja-asemia on lisätty myös EU:n rahoituksen turvin. Liikenne on voitu ohjata asemien kautta hallitusti.
Suomen sulkiessa rajan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö niin sanottu luvaton rajanylitys lisäänny metsäreittien kautta. Sitä ei voida valvoa, eikä estää aukottomasti tuhannen kilometrin vyöhykkeellä.
Venäjän puolella rajan läheisyydessä kulkee metsäautotietasoinen tieverkko aitoineen, jonka kautta on helppo ohjata tulijoita Suomeen. Pieni seikkailupaketti erämaataitoineen afrikkalaisille ja arabeille voisi olla hyvinkin Venäjän turistipalvelun uusi tuote. Mitä tehdään "pakolaisille", kun Suomi on sulkenut asemat, eikä heitä voida palauttaa Venäjälle?
Suomen päättäjät ja hallitus eivät näytä ymmärtävän sitä, millaisesta rajasta on itse asiassa kysymys. Luullaan, että kun suljetaan asemia, liikenne loppuu ja "pakolaiset" pysyvät Venäjän puolella.
Suomi on lähtenyt häviäjän tielle. Valittu linja ei ole kansallisen edun nimissä oikein. Parempi olisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä neuvottelemaan Venäjän hallinnon kanssa mahdollisimman korkealla tasolla. Muussa tapauksessa tilanne kärjistyy, eikä kohta mikään ole kenenkään hallinnassa.
Nato- ja amerikkalaisjoukkojen siirtäminen rajalle olisi sodan julistus Venäjälle. Naton piikkilangat on jo vedetty raja-asemille.