Pääkirjoitus

Ve­nä­jäl­tä kan­tau­tu­neet uutiset Suomen me­ri­ra­jan siir­tä­mi­ses­tä ovat yhä epä­mää­räi­siä – jos kyse on pro­vo­kaa­tios­ta, sen tor­ju­mi­seen riit­tä­vät nor­maa­lit toi­men­pi­teet

Venäjän media on täydellisesti valtion hallinnassa. Tämä tarkoittaa, että kaikella tiedolla, jota sikäläiset tiedotusvälineet julkaisevat maan politiikasta, on paitsi Kremlin siunaus myös jonkinlainen ulkopoliittinen tarkoitus.

Niin lienee myös tuoreella uutisella, jonka mukaan Venäjä aikoo laskea uusiksi aluevesirajansa koordinaatit Itämerellä yksipuolisella ilmoituksella. Kyse on tiettävästi maan puolustusministeriön kaavailemasta muutoksesta, joka koskisi Suomen ja Liettuan kanssa sovittuja merirajoja. Asiasta ovat kertoneet muun muassa Moscow Times, RBK-sivusto ja uutistoimisto Tass, ja siitä on julkaistu dokumentti Venäjän oikeudellisten dokumenttien virallisella nettisivulla.

Vladimir Putin on johtanut Venäjän umpikujaan, mistä pois pääseminen edellyttää vallan vaihtumista.
Vladimir Putin on johtanut Venäjän umpikujaan, mistä pois pääseminen edellyttää vallan vaihtumista.
Kuva: Vyacheslav Prokofyev / AFP / Lehtikuva

Yksipuolinen rajojen siirtely olisi kuin kylmä tuulahdus 1930-luvulta, jolloin Vladimir Putinin idolin, diktaattori Josif Stalinin johtama Neuvostoliitto esitti Suomelle aluevaatimuksiaan. Ne johtivat tuolloin sotaan, mikä tosin olikin Stalinin lopullinen tavoite.

Venäjän tavoitteet ovat toistaiseksi hämärän peitossa, mutta on täysin mahdollista, että kyse on Venäjälle tyypillisestä provokaatiosta, jolla se pyrkii hämmentämään päävihollisenaan pitämäänsä länttä. Suomi olisi kohde, koska se kuuluu puolustusliitto Natoon. Tosin Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov on ehtinyt kiistää merirajan siirron poliittisen ulottuvuuden.

Kreml pyrkii luomaan selkeään asiaan epäselvän tilanteen ja luoda ongelmaa asiassa, jossa ei ole ongelmaa, Puolustusvoimien entinen komentaja, kansanedustaja Jarmo Lindberg kuvaa osuvasti tilannetta (MTV 22.5.). Itämeren valtiot ovat sopineet jo kauan sitten merirajoistaan, joista ei ole ollut aikoihin mitään kiistaa.

Venäläismedioiden mukaan puolustusministeriö perustelee luonnoksessaan rajamuutosten tarvetta sillä, että Venäjän nykyinen aluevesiraja Suomenlahden ulkosaarten kohdalla ”ei vastaa nykyistä geografista tilannetta”. Ministeriön mukaan nykyiset koordinaatit on vahvistettu 1985, mutta silloiset laskelmat tehtiin pienimittakaavaisella kartalla, eivätkä ne ole nykykäsityksen mukaan riittävän tarkkoja.

Venäläismedia on kertonut, että Venäjä aikoo antaa uudet, päivitetyt kartat YK:lle säilytettäväksi. Kaavailtu rajamuutos astuisi suunnitelmien mukaan voimaan tammikuussa 2025.

Vaikka valtiorajan siirtäminen yksipuolisella päätöksellä voi kuulostaa sodan julistukselta, pelkoon, saati paniikkiin ei ole aihetta. "Ei pidä provosoitua kun provosoidaan", neuvoi jo presidentti Mauno Koivisto aikoinaan.

Uutiset Venäjältä ovat olleet toistaiseksi epämääräisiä. Niissä on kerrottu välillä aluevesistä ja välillä Venäjän sisäisestä aluevedestä. Jälkimmäisen muutoksilla ei olisi vaikutusta ulkoiseen aluevesirajaan.

Jos kyse on todella Suomen aluevesirajan siirrosta, tilanne on toinen. Mikään valtio ei voi muuttaa rajojaan yksipuolisella ilmoituksella, vaan asiasta on aina sovittava naapurin kanssa. On hyvä muistaa, että Venäjä on mahdollisesti siirtämässä paitsi Nato-Suomen myös Nato-Liettuan rajoja, jolloin asia koskisi myös puolustusliittoa.

Merirajaprovokaatioon, jos kyse on sellaisesta, on syytä suhtautua yhtä vakavasti kuin hybridisodankäyntiin yleensäkin – ilkeily on tuomittava ja torjuttava. Venäjälle on tehtävä yhdessä Nato-liittolaisten kanssa selväksi, että valtiorajat säilyvät entisellään riippumatta siitä, mitä Kremlin pitkien pöytien ääressä niistä päätetään.

P.S.

Jos valehtelet tarpeeksi kauan, kukaan ei lopulta usko sinua silloinkaan, kun puhut totta. Juuri näin Venäjälle on käynyt. Sotaa lietsovan Kremlin viestit ovat olleet jo pitkään niin harhaisia, että niihin on opittu suhtautumaan lännessä kuin satukirjan teksteihin – harva ottaa niitä todesta silloinkaan kun ehkä pitäisi. Diktaattorin lailla maataan hallitseva Vladimir Putin alkaa olla sodassaan ja länsisuhteissaan selkä seinää vasten, mikä voi johtaa epätoivoisiin tekoihin. Siksi valehtelijaakin on syytä kuunnella herkällä korvalla.