Venäjä on osoittanut, että kaikki sen tekemät sopimukset ovat sille yhtä tyhjän kanssa. Eivät edes sen paperin arvoisia, jolle rikotut sopimukset on kirjoitettu. Venäjä valehtelee kaikesta, harhauttaa, kääntää asiat juuri päinvastaisiksi kuin ne ovat. Valehtelu omalle kansalle ja muulle maailmalle on venäläisyyden syvä ydin.
Kun 1990-luvulla sovittiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisistä rajoista ja niille annettavista takuista, yhtenä osapuolena oli Ukraina. Se luopui ydinaseista alueellaan ja vastineeksi suurvallat takasivat Ukrainan rajat ja suvereniteetin.
Eipä paljoa painanut. Suvereniteetin takuuvaltio Venäjä kunnioittaa takuutaan Venäjälle tyypillisellä tavalla – pommittaen ja tappaen tavoitteena Ukrainan alistaminen ja alueiden anastaminen.
Roistovaltio on kääntänyt asian tässäkin päälaelleen. Syypää onkin Länsi ja sen tukema Ukraina.
Jos nyt diktaattori Putin ja häntä ihaileva Trump aikovat neuvotella tulitauosta, rajoista ja niiden takuista Ukrainan pään yli, on kyseessä karmea petos nimenomaan ukrainalaisia kohtaan. Ja mikä takaa, että Venäjä nyt noudattaisi sopimaansa? Ei mikään.
Venäjän historian valossa on varmaa, että jatkoa seuraa muodossa tai toisessa, ehkä jonkinlaisen hengähdysajan jälkeen. Resurssit ovat heilläkin rajalliset, vaikka ystävät Pohjois-Korea ja Iran auttavatkin. Putinhan ottaa vastaan apua vaikka itse paholaiselta. Näinhän nyt tapahtuu.
Ukraina tarvitsee nopeasti tehokasta aseapua ja poliittista tukea. On surullista, jos Putin selviää tuhotyöstään kuin koira veräjästä. Erityisen surullinen olen ukrainalaisten puolesta.
Putinin ja Trumpin maailmassa ei Suomikaan ole turvassa. Putinin uhkailuilla ei ole merkitystä.