Venäjä on uhkaillut länttä toistuvasti ydinsodalla helmikuussa 2022 käynnistämänsä hyökkäyssodan aikana. Toisto on vienyt pelotteelta parhaan terän, eivätkä ydinpommipuheet herätä enää Ukrainan tukijoissa isompia reaktioita.
Tiedossa on, että ydinaseen käyttö sodassa on erittäin epätodennäköistä, koska se ei hyödyttäisi Venäjää, vaan johtaisi todennäköisesti vain sen itsensä tuhoon.
Ydinaseiden suurin teho on aina ollut niiden pelotevaikutuksessa, ei käyttämisessä. Pelote on toiminut myös Ukrainassa. Venäjän intresseissä on ollut herättää lännessä ydinsotapaniikkia, missä se onnistui varsinkin sodan alkuvaiheessa – hyökkääjä kykeni hidastamaan, muttei estämään lännen tukea Ukrainalle. Tuen määrä ja laatu on kasvanut sodan pitkittyessä.
Alkuvaiheen arkailusta johtuva hidastelu on silti maksanut valtavan määrän ihmishenkiä, ja sota jatkuu yhä täydellä teholla.
Tältä pohjalta onkin ollut hämmentävää kuulla presidentti Sauli Niinistön varoitteluja ydinsodan uhkan kasvusta. "Riski siitä, että ydinaseita voitaisiin käyttää, on valtava", hän totesi äsken New York Timesin haastattelussa. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko presidentti saanut tietoonsa jotain uutta, joka tekisi joukkotuhoaseista varoittamisesta akuutisti tärkeää.
Ilmeisesti ei, sillä Niinistö on sittemmin kertonut vain todenneensa, että vaara ydinaseista kasvaa, jos päädyttäisiin suursotaan. "Riskiä ei juuri nyt ole, mutta se on otettava huomioon siksi, että se lopettaisi kaiken", hän täsmensi.
Tässä vaiheessa sota on selvää, että ydinaseiden käytöstä panikoiminen palvelee lähinnä Venäjän etuja. Itänaapurissa onkin epäilemättä kiitelty Niinistön puheita, jotka otetaan lännessä paljon vakavammin kuin Vladimir Putinin puheet, joita on pidetty jo pitkään lähtökohtaisesti valheina.
Ydinsodan uhkaa ei ole syytä vähätellä, muttei myöskään liioitella. Mikään ei ole viitannut koko Ukrainan sodan aikana siihen, että Venäjä olisi todella käyttämässä ydinaseita.
Loogisestikaan ajatellen edes ydinaseiden "rajatussa käytössä" ei olisi Venäjälle mitään järkeä, sillä hyödyt olisivat pienet ja haitat massiiviset. Toki Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaankaan on vaikea löytää logiikkaa, mutta ydinaseiskussa kyse on silti aivan eri luokan asiasta.
Sota Ukrainassa loppuu vain, jos Venäjä häviää ja vetäytyy pysyvästi valtaamiltaan alueilta. Lännen onkin tehtävä kaikkensa, että näin tapahtuu.
Kun sota loppuu – kaikki sodat loppuvat joskus – jatko riippuu Venäjästä, jonka on kyettävä myöntämään virheensä ja määrittelemään itsensä uudelleen. Se voi kuulostaa mahdottomalta tässä hetkessä, mutta maailmanhistoriasta löytyy esikuvia valtiollisen identiteetin täyskäännöksessä onnistujista, parhaina esimerkkeinä Saksa ja Japani.
P.S.
Suomen ja Venäjän – kuten myös sen edeltäjän Neuvostoliiton – suhteesta on aina puuttunut aito ystävyys, yhteistyö ja avunanto, vaikka kyseiset arvot ikuistettiinkin aikoinaan yya-sopimukseen. Suomi oppi sietämään sotaista itänaapuriaan, kun vaihtoehtona oli miehitys. Mielistelyssä mentiin niin pitkälle, että sitä kuvaamaan piti keksiä uusi sana, suomettuminen. Enää teeskentelyyn ei ole aihetta. Hyiset tuulet puhaltavat maidemme välillä. Vaikka tilanne on huono, se antaa toivoa paremmasta. Kun suhde elpyy taas joskus, se on luultavasti terveempi.