Muutama vastaus Kari Kannalan kirjoitukseen 16.7.

1) Uskonnon merkitys yhteiskuntarakenteille ei hävinnyt uudella ajalla. Itse olen tutkinut eri hyvinvointivaltioiden uskonnollisia juuria ja niissä voi selvästi havaita valtauskontojen sosiaalietiikan vaikutuksen: pohjoismainen malli pohjautuu luterilaisuuteen (tästä on 2000-luvulla paljonkin tutkimusta); eteläeurooppalainen malli nousee katolisesta subsidiariteettiperiaatteesta (tämä on sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa tunnistettu jo ainakin puoli vuosisataa); anglosaksinen malli on sekoitus anglikaanisuutta ja kalvinismia – USA:n mallia hämmentää lisäksi se, että ensimmäiset siirtolaiset olivat uskonnollisia pakolaisia, jolloin uskontojen virallista roolia pyrittiin suitsimaan.