Lapin Kansan jutun (13.4.) mukaan psykoterapeutti Sarianna Virpikari saa päivittäin kymmeniä yhteydenottoja, joissa terapian tarpeessa olevat tiedustelevat mahdollisuutta hoitosuhteen aloittamiseen. Virpikari toteaa: ”Tuntuu kurjalta, ettei kaikkiin yhteydenottoihin edes ehdi vastata.”
Kurjalta varmasti tuntuu myös terapiaa tarvitsevista, jotka ovat vähillä voimillaan saaneet aikaan viestinsä eivätkä saa siihen lainkaan vastausta. Hänestä, joka jo muutenkin saattaa kokea olevansa turha tai näkymätön, terapeutin hiljaisuus tuntunee välinpitämättömyydeltä.
Keskustelin aiheesta pääkaupunkiseudulla työskentelevän tutun psykoterapeutin kanssa viime kesänä. Hän kertoi olevan eettisesti ehdottoman tärkeää, että hän psykoterapeuttina lähettää jokaiselle hoitoaikaa kyselevälle edes lyhyen vastauksen. Jos esimerkiksi masentunut ihminen ei saisi mitään vastausta kyselyynsä, hän jäisi ikään kuin heitteille.
Sanotaan, että pysähtymisen aika on silloin, kun ei ehdi.