Va­san­lei­kos­sa lap­set­kin tekevät yö­vuo­roa – samalla pe­rin­tei­nen elin­kei­no siirtyy uudelle su­ku­pol­vel­le

Vasanleikko yöttömässä yössä on totista työtä, mutta poromiesperheissä se on odotettu vuoden kohokohta. Vierailimme Sodankylässä Sattasniemen paliskunnan vasanleikossa Kuorajoella Pomokairassa.

Vasanleikko Sodankylän Pomokairassa
Video: Anssi Jokiranta

Yön työmäärästä näkyy vilahdus jo metsäautotielle. Ohittamamme aidan takana kerää voimiaan parisataapäinen porotokka.

Sattasniemen paliskunnan vasanleikkoaita sijaitsee kaukana Pomokairan erämaa-alueella Kuorajoella. Aidan läheisyyteen nousee aina juhannuksen tienoilla leirikylä. Se muodostuu muutamasta suuresta kotarakennelmasta ja pakettiautoista, joiden takaosiin on pedattu sääskisuojalla eli rankisella suojattuja makuutiloja.

Vimpa on kätevä työkalu vasanleikossa.
Vimpa on kätevä työkalu vasanleikossa.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello on yli puolen yön, mutta kukaan ei nuku. Työyö on aluillaan, ja työntekijät kokoontuvat – Sattasniemen paliskunnan osakkaista alkaa muodostua hyväntuulinen ihmistokka. Siihen kuuluu isejä ja äitejä, setiä ja tätejä, mummoja ja ukkeja sekä liuta lapsia.

Ihmistokka suuntaa leiriltä kohti poroja virtaavan Kuorajoen yli kahlaten. Meidän on kuitenkin pakko jäädä norkoilemaan joen väärälle puolelle, sillä kumisaappaat jäivät pois matkasta.

– Mitäs sitten tehdään? – Kastellaanko jalat? – Onko vaihtoehtoa?

Numerolaput ja muut tärkeät työssä tarvittavat välineet kulkevat porojen luo mönkijällä. Nuoret kuljettajat huolehtivat kuljetuksista.
Numerolaput ja muut tärkeät työssä tarvittavat välineet kulkevat porojen luo mönkijällä. Nuoret kuljettajat huolehtivat kuljetuksista.
Kuva: Anssi Jokiranta
Kuorajoki erottaa erotus- ja leikkoaidan toisistaan. Tällä kertaa Sattasniemen paliskunta merkitsee vasat erotusaidassa. Sinne pääsee kuivin jaloin kumisaappailla tai mönkijällä.
Kuorajoki erottaa erotus- ja leikkoaidan toisistaan. Tällä kertaa Sattasniemen paliskunta merkitsee vasat erotusaidassa. Sinne pääsee kuivin jaloin kumisaappailla tai mönkijällä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 00:00 Aikuiset valvovat lasten työskentelyä

Pärisevä mönkijä pysähtyy vierelle ja sen nuori kuljettaja kehottaa kuvaajaa ja toimittajaa nousemaan kyytiin. Tottelemme, ja kurkussa käväisevä sydän palaa nopeasti paikoilleen, kun kyyti kulkee tasaisesti ja varmasti korkeammalta rantatörmältä jokeen ja porojen luo.

Niila Pallas, 11, hyppää mönkijän selästä ja etsii leikkoaidasta oman vimpan. Siinä on hoikasta kuoritusta koivusta tehty varsi, jonka päässä muoviputken ja narun muodostama silmukka. Sen avulla poronvasa on helppo pyydystää.

Kun vasa on kiinni, pikkusisko, 8-vuotias Eevi Pallas tuo sen kaulaan numerolapun. Sen jälkeen Niila päästää vasan irti ja se saa rauhassa juosta etsimään vaadinta eli emäänsä.

Toiset lapsista pyydystävät vasoja ja toiset juoksevat numerolappuja vasojen kaulaan. Laputus on lähes kokonaan lasten homma. Aikuiset näyttävät enemmänkin seuraavan että homma hoituu. He katsovat, että kaikki sellaiset vasat, joilla ei ole vielä korvamerkkiä, saavat lapun.

Iina Poikelalla on numerolappuja valmiina odottamassa sitä että Asla Autio saa poronvasoja kiinni.
Iina Poikelalla on numerolappuja valmiina odottamassa sitä että Asla Autio saa poronvasoja kiinni.
Kuva: Anssi Jokiranta
Asla Autio saa vasan kiinni.
Asla Autio saa vasan kiinni.
Kuva: Anssi Jokiranta
Jäntevä vasa pyrkii vielä kiinnioton jälkeenkin omille teilleen. Sara Siirtola tuo numerolapun Asla Aution kiinniottamalle porolle.
Jäntevä vasa pyrkii vielä kiinnioton jälkeenkin omille teilleen. Sara Siirtola tuo numerolapun Asla Aution kiinniottamalle porolle.
Kuva: Anssi Jokiranta
Asla Autio laittaa Sara Siirtolan tuoman numerolapun vasan kaulaan.
Asla Autio laittaa Sara Siirtolan tuoman numerolapun vasan kaulaan.
Kuva: Anssi Jokiranta

Aidassa on pakko huutaa, jos haluaa saada äänensä kuuluviin. Poroista lähtee paljon ääntä, sillä ne roukuvat: vasat etsivät sillä tavalla emiään ja emät vasojaan.

Äänet vaimenevat sitä mukaa kun parit ovat löytäneet toisensa.

Numerolapun sai 108 peuravasaa eli merkitöntä poroa. Monella vasalla näyttää jo olevan merkki valmiiksi korvassa. Niitä on leikattu paitsi jo parin työyön aikana Kuorajoella, myös keväällä kotiaidoissa, joissa on seurattu vaadinten vasomista. Osa vasoista on saanut kotiaidassa korvaansa muovisen merkin eli piltan.

Tämä on tällä erää viimeinen leikko Kuorajoella: aamuun mennessä lähes kaikki alueen vasat ovat saaneet merkin.

Aina joku yksittäinen vasa jää ilman sen omistajasta kertovaa merkkiä. Niitä tehdään vielä syksyllä kun poroerotukset alkavat.

Vasalle tiedetään leikata oikea merkki sen kaulalle ripustetun numerolapun avulla.
Vasalle tiedetään leikata oikea merkki sen kaulalle ripustetun numerolapun avulla.
Kuva: Anssi Jokiranta
Vimpa on kätevä työkalu vasanleikossa. Niila Pallas etsii merkittömiä vasoja.
Vimpa on kätevä työkalu vasanleikossa. Niila Pallas etsii merkittömiä vasoja.
Kuva: Anssi Jokiranta
Vasa jää kaulastaan kiinni vimpan päässä olevaan silmukkaan.
Vasa jää kaulastaan kiinni vimpan päässä olevaan silmukkaan.
Kuva: Anssi Jokiranta
Niila Pallas sai merkittömän poronvasan kiinni Kuorajoen aidalla Sodankylässä.
Niila Pallas sai merkittömän poronvasan kiinni Kuorajoen aidalla Sodankylässä.
Kuva: Anssi Jokiranta
Iina Poikela tuo vasalle numerolapun kaulaan.
Iina Poikela tuo vasalle numerolapun kaulaan.
Kuva: Anssi Jokiranta
Iina Poikela laittaa numerolapun Niila Pallaksen kiinniottamalle poronvasalle. Sitten vasa pääsee etsimään emäänsä.
Iina Poikela laittaa numerolapun Niila Pallaksen kiinniottamalle poronvasalle. Sitten vasa pääsee etsimään emäänsä.
Kuva: Anssi Jokiranta
Auvo Autio ja tyttärenpoika Sampo Pallas tankkaavat kahvia ennen leikkoon lähtemistä.
Auvo Autio ja tyttärenpoika Sampo Pallas tankkaavat kahvia ennen leikkoon lähtemistä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 01:30 Nokipannukahvi maistuu kesäyössä

Kun laputus on ohi, porojen annetaan rauhoittua. Moni vasa asettuu heti makuulle emänsä viereen.

Eläinten rasituksen vähentäminen on syynä siihen, että leikko tehdään yöllä. Öisin on viileämpää meneillään olevalla hellejaksollakin, ja tekemisen tauottua leikkoväki joutuu lisäämään päälleen villaa, fleeceä ja toppaa.

Ihmisetkin tarvitsevat taukoa. He vaeltavat leirin puolelle syömään, seurustelemaan ja lepäämään. Aikuiset tuntuvat hakeutuvan kahvipannujen äärelle.

Kesäyössä kodan ulkopuolelta kuuluvat lasten äänet eivät tunnu taukoavan.

Pojat näyttävät välillä yhdeltä varvikossa kieriskelevältä painimytyltä, ja välillä he kahlailevat Kuorajoessa. Tytöillä on meneillään majanrakennus. Aikuiset pitävät yhdessä huolta että leikit pysyvät turvallisina. Ihan kuin siinä sanonnassa: Koko kylä kasvattaa.

Niilan, Eevin ja Sampon äiti Enna Pallas kertoo, että lapset jopa toivovat, ettei poroja saataisi kovin nopeasti koottua aitaan leikattavaksi.

– He järkeilevät, että silloin vasanleikossa saisi olla kauemmin, hän sanoo.

Lasten isoisä, Ennan isä Auvo Autio kaataa kahvia ja tunnustaa, että univelkaa on päässyt vähän kertymään.

– Kun aamulla löysään edellisen yön tokan irti ja pääsen nukkumaan, lapset jo heräilevät leikkimään ja porokämpän saunaa lämmittämään, hän kertoo.

Alle kouluikäisiä lapsia ei juuri nyt näy leirissä. Heitä on ollut vanhempiensa mukana yhden–pari ensimmäistä leikkoyötä, ja sen jälkeen heidät on laitettu kotimatkalle palautumaan normaaliin päivärytmiin. Lastenhoitoapua on saatu lähisuvulta ja naapureilta.

Auvo Autio muistelee, että hänen lapsuudessaan vasanleikko oli pelkästään aikuisten hommaa.

– Vasanleikot olivat niin pitkien, tiettömien matkojen päässä, ettei lapsilla ollut sellaisille reissuille asiaa, hän muistelee.

Lasten vauhti ei tunnu hyytyvän edes lepotauoilla.
Lasten vauhti ei tunnu hyytyvän edes lepotauoilla.
Kuva: Anssi Jokiranta
Pojat tekivät oman tulistelupaikan Kuorajoen rantaan. Leikin äänet eivät tunnu vaimenevan porotöiden välissä.
Pojat tekivät oman tulistelupaikan Kuorajoen rantaan. Leikin äänet eivät tunnu vaimenevan porotöiden välissä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 2:00 Enää ei kuunnella laukauksia

Tekniikka on vuosien vieriessä kehittynyt vasojen ja lasten hyväksi. Kuorajoelle tehtiin tie vuonna 1967, ja paikalle pääseminen helpottui. Ennen vimpaa vasat pyydystettiin enemmän taitoa vaativalla suopungilla. Leikkotyö sujui hitaammin ja työläämmin.

Veikko Laitila muistelee, että ennen puhelimia kyläläiset olivat vasanleikkoaikaan kuulolla. Kun tokka oli kasassa, siitä ilmoitettiin ampumalla ilmaan kolme kertaa. Siitä kylässä tiedettiin, että vasanleikko alkaa.

Laputukseen siirryttiin ennen 1970-luvun puoliväliä. Numerolappujen käyttöönottoa myös vastustettiin.

– Jotkut epäilivät, että vasat kärsivät, ja emät vierastavat lappukaulaisia vasojaan, Laitila kertoo.

Tämäkertainen vasanleikkotyö on oikeasti alkanut jo iltapäivällä, kun mönkijöillä kulkevat poronhoitajat ovat sananmukaisesti etsineet maastosta poroja ja ohjanneet niiden kulkua merkitysaitaan johtaville siuloille.

Sääsket eli räkkä on yksi vasanleikon tärkeistä työntekijöistä: kun sääskiä on paljon, porot kerääntyvät yhteen kuin itsestään ja kokoamistyö on helppoa. Sellainen kesä on nyt.

Auvo Autio muistelee, että kokoamistyössä piti taannoin kiivetä korkeaan kuuseen kuuntelemaan poroja tai lentokonetta. Poroja käytiin tähystelemässä lentokoneella ilmasta, ja niiden suunnasta viestittiin maassa oleville etsijöille lentokoneesta pudotetuilla, naruun sidotuilla viesteillä.

Kahvihetki keskeytyy, kun yksi lapsista on käynyt uimassa vaatteet päällä. Ei selviä, onko tämä tapahtunut vapaaehtoisesti vai ikätovereiden pakottamana.

Mönkijän kyyti tuntuu viehättävän lapsia. Huviajeluita ei tehdä, vaan tässäkin siirrytään leiripaikasta merkitsemispaikalle.
Mönkijän kyyti tuntuu viehättävän lapsia. Huviajeluita ei tehdä, vaan tässäkin siirrytään leiripaikasta merkitsemispaikalle.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 02:20 Lapsia viehättää porot ja kaverit, aikuisia perinteensiirto

Unen vähyydestä huolimatta kaikki pitävät lasten mukana olemista hyvänä ja tärkeänä asiana. Se merkitsee poroelinkeinon jatkuvuutta.

Vasat ovat kokonsa puolesta lapsille hyviä harjoittelukappaleita poronhoitotöihin. Lapset oppivat vasanleikossa muun muassa eläinten käsittelyä ja poromerkkien tunnistamista.

10-vuotias Johan Lakela on äitinsä Jenni Kaaretkosken kanssa vasanleikossa, vaikka lähes kaikki heidän omat poronsa ovat saaneet merkin jo keväällä vasotusaidassa.

– Parasta on se, että täällä saa olla kavereiden kanssa, Johan Lakela kertoo.

– Ja kun saa ottaa vasoja kiinni, 8-vuotias Sammeli Siirtola lisää.

Poikaporukka myöntää, että vasanleikossa ei meinaisi malttaa nukkua.

– Kun on ne kaverit, he perustelevat.

Sammelin isosiskolla, 10-vuotiaalla Saana Siirtolalla odottaa numerolappu kaulassa yksi vasa hänen merkkiään.

– Parasta on kun näkee poroja ja on paljon kavereita, hänkin sanoo.

Porohommien välissä hän kertoo rakentaneensa majaa ja uineensa.

Aleksi Poikela, Sammeli Siirtola, Johan Lakela ja Ailu Autio eivät viettäisi yötöntä kesäyötä missään muualla niin mieluusti kuin vasanleikossa. Kello on yli kolme yöllä ja pojat vimpoineen ovat valmiina porohommiin.
Aleksi Poikela, Sammeli Siirtola, Johan Lakela ja Ailu Autio eivät viettäisi yötöntä kesäyötä missään muualla niin mieluusti kuin vasanleikossa. Kello on yli kolme yöllä ja pojat vimpoineen ovat valmiina porohommiin.
Kuva: Anssi Jokiranta
Numerolapullinen vasa saa kohta korvamerkin. Kiinnioton ja laputtamisen jälkeen vasa löytää emänsä nopeasti aitauksesta.
Numerolapullinen vasa saa kohta korvamerkin. Kiinnioton ja laputtamisen jälkeen vasa löytää emänsä nopeasti aitauksesta.
Kuva: Anssi Jokiranta
Vasoja ja vaatimia tarkkaillaan hipihiljaa, häiriötä ja stressin aiheuttamista eläimelle välttäen.
Vasoja ja vaatimia tarkkaillaan hipihiljaa, häiriötä ja stressin aiheuttamista eläimelle välttäen.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 03:00 Syksyn sienisato näkyy porotokassa

Kun väen akut on ladattu, alkaa vasanleikon seuraava vaihe. Pieni porukka lähtee paperiset kaavakkeet ja kynät kädessä takaisin porojen luo. He kulkevat varovasti tokan joukossa ja katsovat mitä vaadinta milläkin numerolla laputettu vasa seuraa.

Paperille kirjattuja havaintoja kootaan yhteen, ja vähitellen jokaiselle numerolle selviää vaadin ja sitä kautta vasan omistaja. Viimeisiä numerolappuja etsitään ja katsotaan yhdessä, kaikkien aidassa olevien kesken.

Kun viimeinenkin vasa on saanut paperille omistajansa, loputkin ihmiset tulevat aitaan ja liikehdintä vilkastuu. Nyt on tarkoitus saada lappukaulaiset vasat vielä kerran kiinni ja merkit niiden korviin.

Vasat ja emät aloittavat taas roukumisen, kun liikehdintä vie ne eroon toisistaan.

Vasojen paino vaihtelee kovasti. Se riippuu luultavasti siitä, miten kauan syntymästä on: tuoreimmat tulokkaat ovat vielä pieniä ja heiveröisiä, vanhemmat vasat jo jänteviä ja vahvoja.

Markku Ylivaara sanoo, että vasat näyttävät hyväkuntoisilta, mutta nyt niitä on vähemmän kuin tavallisesti.

– Kaikilla vaatimilla ei ole vasaa. Se johtuu siitä, että syksyllä ei ollut tarpeeksi sieniä: vaatimet olivat siksi heikommassa kunnossa eivätkä tulleet kiimaan. Rykimä ei onnistunut, Ylivaara kertoo.

Runsaasta lumesta ei ollut poroille haittaa vaan päinvastoin.

– Hanki kesti jo varhaisessa vaiheessa, ja porot ylsivät syömään luppoa puiden oksilta, Auvo Autio sanoo.

Vasanleikkoa tehdään kesäyön auringossa. Saana Siirtola tarkkailee poroja äitinsä Sara Siirtolan kanssa.
Vasanleikkoa tehdään kesäyön auringossa. Saana Siirtola tarkkailee poroja äitinsä Sara Siirtolan kanssa.
Kuva: Anssi Jokiranta
Saana Siirtola tarkkailee kenen poroa numerolapulla merkitty vasa seuraa.
Saana Siirtola tarkkailee kenen poroa numerolapulla merkitty vasa seuraa.
Kuva: Anssi Jokiranta

Kello 03:45 Appelsiininkuori toimi poronkorvana

Saana Siirtola ja Iina Poikela, 11, kantavat isokokoista vasaa yhdessä lähemmäs kirjaapitävää Hanna Mikkolaa. Hän kertoo vasan omistajan, jota aletaan huhuilla paikalle. Omistajat leikkaavat itse merkin vasan korvaan tai sitten joku perheestä leikkaa kaikille.

Jokainen poromerkki on oma yhdistelmänsä määrättyjä osia eli tekoja korvan kärjestä tyveen. Merkitseminen onnistuu niin, että leikkaaja istuu polvillaan makaava vasa reisien välissä. Kokeneet leikkaajat myötäilevät vasan pään ja korvien liikehdintää niin, että jokainen teko valmistuu vasan liikkeen rytmissä.

Johan Lakela kantaa poronvasaa merkittäväksi.
Johan Lakela kantaa poronvasaa merkittäväksi.
Kuva: Anssi Jokiranta
Isommat lapset saavat poronvasan kuljetettua merkittäväksi yksin.
Isommat lapset saavat poronvasan kuljetettua merkittäväksi yksin.
Kuva: Anssi Jokiranta
Vasanleikko on yhteistyötä.
Vasanleikko on yhteistyötä.
Kuva: Anssi Jokiranta

Viola Ukkola, 18, leikkaa vasalle taatansa, Lauri Ukkolan merkin. Hän on leikannut vasoille merkkejä jo niin monta vuotta, ettei enää laske kertoja. Lauri Ukkola muistelee, että tyttärentytär harjoitteli ensimmäisiä viiltoja appelsiininkuoreen, josta veistetty palanen muistuttaa hiukan vasan korvaa. Taatan äänessä on iloa ja ylpeyttä kun perinteinen elinkeino siirtyy uudelle sukupolvelle.

Auvo Autio istuu maassa muita pidempään. Hän leikkaa merkin niille vasoille joiden omistaja ei ole paikalla.

– Auvolla se on selvä käsiala, Hanna Mikkola perustelee.

Kun merkki on valmis, riittää että siirtyy vasan päältä syrjään. Vasa saa nopeasti jalat alleen ja ponkaisee pystyyn etsimään emäänsä.

Äänet hiljenevät taas sitä mukaa, kun parit ovat löytäneet toisensa. Ne asettuvat maate ja saavat lepäillä muutaman tunnin.

Sitten ne päästetään aidasta Pomokairaan kesäloman viettoon.

Vasa saa korvaansa omistajansa merkin.
Vasa saa korvaansa omistajansa merkin.
Kuva: Anssi Jokiranta
Auvo Autio leikkaa merkkiä poron korvaan.
Auvo Autio leikkaa merkkiä poron korvaan.
Kuva: Anssi Jokiranta
Tästä on kyse

Vasanleikko

Tapahtuma, jossa keväällä syntyneet poronvasat korvamerkitään. Poron korvassa oleva merkki kertoo kuka omistaa poron.

Työtavat ja perinteet vaihtelevat ympäri laajaa poronhoitoaluetta.

Vasanleikkoja järjestetään yleisimmin juhannuksen tietämillä. Porojen keräämisessä hyödynnetään sääski- eli räkkäaikaa, jolloin porot kerääntyvät laumoiksi eli tokkaantuvat. Tokat kootaan aitoihin maastosta riippuen joko jalkaisin tai mönkijöitä apuna käyttäen.

Kaikki vasanleikkoon kuuluvat työt toteutetaan myöhään iltaisin ja öisin, ilman viilennyttyä. Näin minimoidaan poroille aiheutuva rasitus.

Lähde: Paliskuntain yhdistys