SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorannan esitys varallisuusveron palauttamisesta osoittaa, kuinka helposti voidaan esittää raskaita ja taloudellisesti vahingollisia ratkaisuja ideologisista lähtökohdista. Esityksessä ohitetaan se tosiasia, että varallisuusvero on tehoton, byrokraattinen ja talouskasvua jarruttava veromuoto, josta useimmat länsimaat ovat syystäkin luopuneet.
Varallisuusverosta luovuttiin Suomessa 2006, koska se oli kallis hallinnoida ja sen taloudelliset haitat ylittivät selvästi sen tuoton. Veron kohdistuminen pitkäjänteisesti rakennetun varallisuuden omistajiin, kuten yrittäjiin, kasvuyritysten osakkaisiin ja sukupolvien ajan toimineisiin perheyhtiöihin heikentäisi Suomen investointikykyä ja työnteon kannusteita.
Kansainvälinen kehitys tukee tätä linjaa. Ranska luopui varallisuusverosta 2018, koska se johti investointien vähenemiseen ja pääomien pakenemiseen. Saksassa varallisuusveroa ei ole peritty 1990-luvun jälkeen.
Nykyisin EU-maista vain muutama pitää yllä varallisuusveroa – ja nekin merkittävin rajoituksin. Euroopan komission ja OECD:n raportit ovat toistuvasti todenneet, että varallisuusverot ovat vaikeasti toteutettavia, tehottomia ja altistavat veronkiertoon.
Suomella ei ole varaa karkottaa pääomia tai vaikeuttaa yritystoimintaa entisestään tilanteessa, jossa investointeja, innovaatioita ja säästämistä pitäisi nimenomaan kannustaa. Elorannan ehdotus ei osu niihin, joilla on mahdollisuus verosuunnitteluun, vaan niihin, jotka ovat rakentaneet omaisuutensa työllä ja pitkäjänteisellä riskinotolla.
Julkisen talouden kestävyyttä ei paranneta etsimällä uusia rangaistusveroja, vaan luomalla kasvua, investointihalukkuutta ja vakautta. Oikeudenmukaisuus toteutuu parhaiten silloin, kun yhteiskunta palkitsee yritteliäisyyttä ja työntekoa – ei estä niitä.
Varallisuusveron palautus ei ole ratkaisu, vaan riski. Suomen on syytä pysyä siinä linjassa, jonka lähes koko läntinen Eurooppa on jo valinnut.