Kaikki 7. luokan käyneet tietävät, kuinka tympeältä kasvikansion tekeminen tuntui. Minut se pakotti ajattelemaan koulua tuon tuostakin, vaikka juuri sen olisin halunnut hetkeksi unohtaa. En usko, että kukaan haluaa viettää kesälomansa pusikoissa koulutyötä tehden.
Ymmärrän, että kasvion tekeminen voi olla opettavainen ja tärkeä projekti, mutta onko se tärkeämpi kuin ansaittu loma? Nuorille tauko raastavasta kouluarjesta on tärkeä, eikä sen kuluttaminen metsässä ole kovinakaan monelle mieluista. Kouluprojektit pitäisi tehdä kouluaikana.
Kasviretkillä pitäisi käydä kevään viimeisillä ja syksyn ensimmäisillä viikoilla. Tuolloin yhdessä biologian opettajan kanssa kerättäisiin tai kuvattaisiin kaikki peruskasvit, jotka tuolloin kukkivat. Näin voitaisiin varmistaa, että kaikki saisivat kasvion tehtyä ja oppisivat tunnistamaan tärkeimmät kasvit.
Kesällä monet ovat poissa kotoa, ja viettävät aikaa läheisten kanssa ja lepäilevät. Harvalle metsässä rämpiminen ja korvan juuressa inisevien sääskien seassa vaeltaminen on lempipuuhaa.
Monilla kasvio jää vajaaksi, mikä näkyy todistuksessa. Nykyinen kasvion keräilytapa onkin epäreilu, sillä se eriarvoistaa oppilaita. Osa vanhemmista pystyy auttamaan, osa ei. Osalla on kotona tietokone tai jopa monta, osalla ei ainuttakaan. Tietysti on niitäkin onnekkaita ja erityisen reippaita nuoria, joille kasvion tekeminen on helppo nakki.
Väitän, että kesän koulutöistä on nuorille valtavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen huomannut, etten opi tehokkaasti jatkuvassa stressissä. Kasvion kerääminen aiheutti minulle ja kavereilleni stressiä lähes koko kesäksi.
Toivon, että jatkossa kasviot tehdään yhdessä kouluaikana. Silloin nuorten stressi olisi lievempää ja oppiminen tehokkaampaa. Kahdeksannelle luokalle menevät tarvitsevat vapaan kesän.