Tilaajille

"Vanhan ti­li­vi­ras­ton vii­mei­nen reksi" Mauri Ylä-Ko­to­la on ha­lun­nut välttää turhia kohuja, hän on kuin Tint­ti-sar­ja­ku­vien pro­fes­so­ri Tu­hat­kau­no, joka aina kal­ky­koi, mitä kus­ta­kin lau­sun­nos­ta seuraa

Mauri Ylä-Kotolaa kismittää, ettei hypertekstuaalisuus koskaan toteutunut. Siis mikä? Hypertekstissä asiat liittyvät toisiinsa assosiaatioiden kautta, Godardin elokuvakieltä siteeraten: Kun lapsi syntyy sairaalassa, se on samantapainen tapahtuma kuin avaruusraketin laukaiseminen.

Takana 15 vuotta Lapin yliopiston rehtorina. Mauri Ylä-Kotola luovuttaa käädyt seuraajalleen.
Takana 15 vuotta Lapin yliopiston rehtorina. Mauri Ylä-Kotola luovuttaa käädyt seuraajalleen.
Kuva: Anssi Jokiranta


Olen kuunnellut Mauri Ylä-Kotolaa kaksi ja puoli tuntia. Olen kuunnellut keskustelumme nauhurista uudelleen, ja mieleni peräkammarissa  pyörivät laulun sanat: "Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen, vanhan totuuden..."