Sote-palvelujen ja varhaiskasvatuksen valvonta on hyvinvointiyhteiskuntamme säilymisen kannalta tärkeää. Valvonnan tehtävänä on varmistaa, että palvelut ovat turvallisia, laadukkaita ja lainmukaisia riippumatta siitä, tuotetaanko ne julkisesti vai yksityisesti. Valvonta ei ole pelkkä hallinnollinen velvoite, vaan se on suoraan yhteydessä ihmisten oikeuksiin, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
2026 toimintansa aloittava uusi lupa- ja valvontavirasto yhdistää aluehallintovirastot ja Valviran. Uudistus tuo kaivattua selkeyttä ja vahvistaa kansallista valvontaa, mutta samalla korostuu entisestään hyvinvointialueiden ja kuntien vastuu palvelujen järjestämisestä ja valvonnasta.
Palvelujen siirtäminen yksityisille tuottajille ei vapauta julkista toimijaa valvontavelvoitteista. Tämä on paitsi juridinen myös eettinen velvollisuus. Alueiden ja kuntien on varattava riittävät määrärahat lakisääteisten palvelujen tuottamiseen ja valvontaan. Taloudelliset haasteet eivät oikeuta laiminlyömään tätä vastuuta.
Hyvinvointialueiden valvontayksiköt ovat monin paikoin ottaneet tehtävänsä vakavasti. Ne ovat tarttuneet asianmukaisesti tietoonsa tulleisiin epäkohtiin ja osoittaneet, että valvonta voi toimia, kun sille annetaan riittävät resurssit ja selkeä mandaatti. Tämä on tärkeä viesti tilanteessa, jossa palvelujen ulkoistaminen lisääntyy ja valvonnan merkitys korostuu entisestään.
Omavalvonta on tärkeä osa palvelujen laadun varmistamista, mutta se ei yksin riitä. Omavalvontasuunnitelmat voivat jäädä irrallisiksi asiakirjoiksi, jos niiden toteuttamiseen ei sitouduta aidosti. Henkilöstö ei aina tunne suunnitelmien sisältöä, eikä epäkohtiin puuttuminen ole kaikissa yksiköissä psykologisesti turvallista. Työntekijöihin, jotka nostavat esiin ongelmia, voi kohdistua kielteisiä vastatoimia.
Viranomaisvalvonta on viime kädessä mekanismi, joka turvaa asiakkaiden oikeudet silloin, kun omavalvonta pettää. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut osoittavat, että valvonnan laiminlyönti voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten perusoikeuksien loukkauksiin sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiseen.
Valvonta ei ole pelkkä hallinnon tehtävä. Se on yhteiskunnan lupaus siitä, että jokainen saa tarvitsemansa hoivan, turvan ja kohtelun myös silloin, kun ei itse pysty sitä vaatimaan.