On ollut mielenkiintoista seurata valitsemiemme päättäjien toimintaa niin kokouksiin osallistumisten kuin toimien osalta. Lapin hyvinvointialueen valtuuston kokoukseen (23.10.) osallistui useita henkilöitä samanaikaisesti kotikuntiensa valtuustojen kanssa.
En tiedä, onko toiminta sallittua tai laillista, mutta ei se ole ainakaan moraalisesti hyväksyttävää, vaikka omistaisikin kaksi aivolohkoa. Osallistujien joukossa olivat mediatietojeni mukaan kaikki Lapin kansanedustajat ministeri Kaisa Juusoa lukuun ottamatta. Mistä tämä korvaamattomuuden olettama on peräisin? Vai onko kysymyksessä yksinkertaisesti vallanhimo ja ahneus?
Kansanedustajalla on toki oikeus asettua ehdolle kunnan- tai kaupunginvaltuustoon. Äänestäjien vallassa on, tuleeko valituksi – yleensä tulee. Käsittääkseni ei ole oikeutta ilman velvollisuuksia?
Lapin kuusi kansanedustajaa edustaa koko Lapin väestöä. Neljä heistä istuu Rovaniemen kaupunginvaltuustossa ja yksi Tornion kaupunginvaltuustossa. Väittämiensä mukaan siitä on molemmin suuntaista hyötyä, kun tieto kulkee Rovaniemelle ja Tornioon ja sieltä eduskuntaan. Miten muut kunnat ja kaupungit? Eikö tällainen menettely aseta muut kunnat ja kaupungit eriarvoiseen asemaan edustajiemme huomion ja toimien suhteen?
Eikö olisi järkevämpää, että kansanedustajat eivät olisi mukana kuntapolitiikassa, eivätkä aluehallinnossa? He voisivat osallistua kutsuttuina kaikkien kuntien ja kaupunkien valtuustojen kokouksiin sovitun aikataulun ja vuorottelun mukaisesti. Mikä parasta, järjestelystä ei aiheutuisi lisäkustannuksia, koska kansanedustajan palkkio on 24/7 ympäri vuoden ja verovapaalla kulukorvauksella edustaja hoitaisi matka- ja majoittautumiskulut.
Verovapaa kulukorvaus on tosin virheellinen maininta, koska kulukorvaus on kaikille verovapaa tositteita vastaan. Tämä saisi koskea myös kansanedustajia. ”Sote on mahdollisuus", kuten eräs päättäjä totesi – kuitenkin molempiin suuntiin.