Keminmaalla on edessään periaatepäätös tuulivoimasta ja mahdollisuus tehdä valinta hyvinvoivan luonnon puolesta.
Tuulivoima herättää tunteita, sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus tekee usein näin. Muutamat tahot hyötyvät ja tekevät jopa suuria voittoja, suurempi osa saa osakseen pelkkiä haittoja. Hyödyn saajlle rahaniput ovat niin houkuttavia, ettei niiden yli käy eettinen pohdinta tai näy kanssaihmisten saamat haitat. Peninkulmien päästä tuulivoima näyttää paljon kauniimmalta kuin omalle takapihalle sijoitettuna.
Meille haja-asutusalueilla asuville rauha ja hiljaisuus ovat arvoja, joiden takia olemme valmiita asumaan kauempana palveluista. Tuulimyllyt tuovat lähiasutukselle äänitason, joka vastaa kaupungin äänitasoa.
Matalataajuisien epäsäännöllisten äänien on todettu häiritsevän yöunia. Täällä Kotapalon juuressa 57 myllyä välkkyisi pihalle ja ikkunoista sisään. Voimalakenttä ei houkuta uusia asukkaita, se voi jopa ajaa entisiä pois.
Keminmaahan kaavaillaan 300-metrisiä 10 MW laitoksia. Niistä ei ole vielä kokemusta ja niiden melupäästöjen vaikutusalueiden arvioiminen on teorian varassa. Ei liene huono veikkaus, etteivät nykyiset turvarajat vastaa niiden haitta-alueita.
Keminmaassa tuotetaan jo erittäin paljon aidosti vihreää energiaa. Kaksi vesivoimalaa jauhavat sähköä 987 GWh. Se on 1,23 prosenttia koko Suomen sähköntuotannosta (80 TWh). Laskennallisesti keminmaalaiset kuluttavat siitä vain noin 60 GWh vuodessa eli 0,75 promillea. Suurimmat hyötyjät löytyvät muualta ja olemme lähinnä siirtomaan roolissa.
Sama voitonjako pätee tuulivoimaan. Vaikka haitat jäävät meille, voitot valuvat muualle, lähinnä energiayhtiöille. Laskennallisesti tuotto on 700 000 euroa, miljoona vuodessa/mylly. Ei ihme, että lobbarit ovat niin ärhäkkäitä. Tosin pienemmilläkin voitoilla ihmiset näyttävät pelaavan energiayhtiöiden pussiin.
Keminmaa ei ole pakkoraossa. Verotulopohjamme on jopa kasvamassa 21 prosentilla, kiitos kaivosveron. Ympäröivän Meri-Lapin, Simon ja Ylitornion kartat näyttävät peittyvän tuulivoima-alueiden alle. Keminmaa voi olla vielä poikkeus.
Metsämme ovat viimeinen alue, jota ei ole uhrattu paperinpyörittäjien kylälle. Voimme olla kunta, joka arvostaa luontoaan ja kunnioittaa asukkaitaan. Meidän ei ole pakko rakentaa tuulivoimaa. Voimme aidosti valita.