Hengellinen väkivalta ei ole kadonnut Suomesta. Sitä esiintyy paitsi evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvassa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä myös todennäköisesti kaikissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä, joiden toimintaa ohjaavat vahvat johtajat ja vankkumaton usko oman opin oikeellisuuteen.

Hoitamisen kulttuuri elää yhä Suomen suurimmassa herätysliikkeessä, vaikka vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunta pahoitteli takavuosikymmenien hoitokokouksissa ilmenneitä "oppiharhoja ja väärinkäytöksiä" jo 2011.