Nuorena miehenä tein valtavasti töitä saadakseni tulevan vaimoni nauramaan. Mikään ei tuntunut hienommalta, kun sain sain hänet isolla vaivannäöllä nauramaan jutuilleni niin, että hän katsoi minuun kuin lapseen, ensin hymyili ja sitten pöllytti hiuksiani ja nauroi ääneen. Saattoi vielä sanoa, että voi sinua.
Kova työnteko palkittiin ja pääsin hänelle mieheksi. Myöhemmin kun saimme lapsia katsoin, kun hän istui pöydän ääressä ja sai vuorotellen samanlaista huomiota pienimmäiseltämme, joka istui syöttötuolissa ja teki töitä saadakseen vaimoni nauramaan.
Mikään ei tuntunut hienommalta, kun hän nauroi pienimmäisemme jutuille. Nauroi niin, että katsoi lasta, ensin hymyili ja sitten pöllytti hänen hiuksiaan ja nauroi ääneen. Saattoi vielä sanoa, että voi sinua.
Vaimoni nauravista silmistä voin nähdä kaiken viisauden ja lempeyden.