Presidentinvaali on tällä kertaa siinä mielessä erikoinen, että toisin kuin useimmissa aiemmissa vaaleissa, nyt kaikki ehdokkaat kannattavat presidentin päätehtävässä, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa samaa vaihtoehtoa.
Aikaisemmissakin presidentinvaaleissa ainakin pääehdokkaat ovat olleet saman ulkopoliittisen linjan, Paasikiven-Kekkosen eli puolueettomuus- tai liittoutumattomuuspolitiikan kannalla. Yleensä vaaleissa on ollut myös joku vaihtoehdon edustaja. Nyt sellaista ei ole.
Menneisyyttä, erityisesti Kekkosen presidenttikausia on viime aikoina arvosteltu presidentin diktatorisiksi väitettyjen otteiden, vaihtoehtojen puutteen ja suomettumisen johdosta. Nyt meillä on vaalit, jossa ei ole aitoa poliittista vaihtoehtoa.
Vaaleissa on vain ehdokkaita, jotka tukevat sotilaallista liittoutumista ja siten liittouman johtavan, imperialistisen valtion USA:n maailmanpoliittista linjaa. Ehdokkaat kannattavat samaa ulkopolitiikan peruslinjaa hiukan erilaisin painotuksin.
Paasikiven ja Kekkosen tai heidän jälkeisen ajan – vuoteen 2022 saakka – ulkopoliittista vaihtoehdottomuutta ei voi pitää kovin huonona asiana. Tuolloin noudatettu ulkopolitiikka oli Suomen etujen mukaista. Uusi, Niinistön johdolla ja hallituksen tuella hyväksytty ulkopoliittinen linja on Suomen etujen vastaista.
Koska presidentinvaaleissa ei ole vaihtoehtoja, aion äänestää ensimmäisellä kierroksella tyhjää. Jos perussuomalaisten ehdokas pääsee toiselle kierrokselle, mikä on hyvin epätodennäköistä, äänestän hänen vastaehdokastaan, olipa vastaehdokas kuka hyvänsä.
Ellei näin käy, äänestän tyhjää myös toisella kierroksella.