Tilastokeskuksen uusi väestöennuste on herättänyt odotetusti keskustelua. Monet ovat riemastuneet siitä, kuinka paljon valoisammalta työikäisen väestön kehitys ja siten myös julkisen talouden rahoituspohja näyttävät ennusteen valossa. Esimerkiksi eläkejärjestelmän tasapaino kohenee kuin taikaiskusta.
Suomen taloudessa ei silti mikään ole muuttunut. On vain tehty uusia pitkän aikavälin laskelmia eri oletuksilla. Väestöennusteen kaksi epävarminta kipupistettä ovat oletukset maahanmuutosta ja syntyvyydestä. Uudessa ennusteessa syntyvyyttä alennettiin entisestään vastaamaan karkeasti viime vuoden tilannetta.
Suurin muutos koskee silti maahanmuuttoa. Kolmen vuoden takaisessa ennusteessa vuotuiseksi nettomaahanmuutoksi oletettiin 15 000 henkeä. Uuden ennusteen vastaava oletus on 40 000.
Onko päivitetty ennuste uskottava? Vaikea sanoa, mutta selvää on, että se on varsin rohkea. Epäilemättä kansainvälistä muuttoliikettä koskevan oletuksen päivittämiselle oli tarvetta, mutta nyt on menty varovaisesta oletuksesta kertaheitolla toiseen äärilaitaan.
Parina viime vuotena maahanmuutto on ollut täysin eri tasolla kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa. Uudessa ennusteessa oletetaan, että lähes sama korkea taso jatkuu joka vuosi seuraavat 50 vuotta. Jos näin todella käy, on sillä massiivisia vaikutuksia väestökehitykseen. Jo melko lyhyessä ajassa työikäinen väestö kasvaa sadoilla tuhansilla verrattuna kolme vuotta sitten tehtyyn ennusteeseen.
Ilmeisenä riskinä on, että uusi ennuste ohjaa liikaa julkista keskustelua. Kyseessä on trendilaskelma viime vuosien kehityksestä, ei lupaus tulevasta. Eikä Tilastokeskus sellaista väitäkään. Lähinnä ennusteiden nopea muutos korostaa sitä, kuinka suurta epävarmuus tulevaisuudesta on.
Mitä julkisen talouden tilaan tulee, kannattaa silmä pitää pallossa. Ainoa varmasti tiedetty asia on, että valtiolle on kertynyt alijäämää 2008 finanssikriisin jälkeen kaikkina vuosina.
Tilastokeskuksen ennuste on muistutus siitä, että tulevaisuus voi yllättää sekä myönteisesti että kielteisesti. Pahin virhe olisi välttää uudistuksia ja tuudittautua epävarmaan skenaarioon. Toinen tärkeä opetus on, että enemmän julkista keskustelua pitäisi käydä epävarmuuden tuomista taloudellisista riskeistä ja riskien jaosta eri sukupolvien välillä.