Eduskunta hyväksyi joulun alla lakimuutoksen supistaa sairaalapalveluja, mikä koski myös Länsi-Pohjan keskussairaalaa. Tästäkö äläkkä syntyi. En ole persu, mutta pakko on ihailla ministeri Juuson suoraselkäistä toimintaa asian valmistelussa. Hän ei sortunut siltarumpupolitiikkaan, vaikka varmasti paine oli kova.
Fakta on, että Lapin noin 170 000 asukasta turisteineen ei ole tarvinnut, eikä tarvitse jatkossakaan kahta täyden palvelun keskussairaalaa. Ne seinineen nähdään symboleina alueillaan, eikä niihin saa koskea – maksoi mitä maksoi.
Sairaanhoitopiirit eivät kyenneet, eivätkä kunnat halunneet toteuttaa sairaaloiden välillä työnjakoa niin, että väestön tarpeet ja kustannukset olisivat olleet järkevällä tavalla tasapainossa. Länsi-Pohja betonoi palvelunsa Mehiläis-sopimuksella tarkoituksena, että mikään ei muuttua saa uudessa sote-tilanteessa. Lapin keskussairaala toteutti laajan laajennuksen ja saneerauksen tiloihinsa.
Hyvinvointialueen alkutaivalta on leimannut taistelu sopeuttamistoimista valituksineen ja muine hidasteluineen. Tästä tuloksena ovat mittavat budjettialijäämät ja kohtuuttomat supistukset syrjäalueiden asukkaiden lähi- ja peruspalveluissa.
Nyt kun valtio on osaltaan on hyvinvointialueen puolesta päättänyt muutoksista palveluihin, on välttämätöntä tarkastella myös Mehiläis-sopimuksen toimivuutta uudessa tilanteessa. Ostopalveluita tarvitaan jatkossakin, mutta onko nykymuoto oikea?
Kokonaisuuden hallinta, johtaminen ja kehittäminen tulee olla yksissä käsissä yksiselitteisesti. Säästö- ja sopeuttamistoimet eivät pysähdy päivystysten supistamiseen ja synnytysten keskittämiseen.
Budjettialijäämien kattaminen ja talouden tasapainottaminen edellyttävät uusia sopeuttamistoimia, joista valtaosan on kohdistuttava erikoissairaanhoitoon, kuten sote-uudistuksen perusajatuskin on. Panostaminen sote-huollon ennalta ehkäiseviin palveluihin vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta ja kustannuksia.
Välittömästi on perattava organisaatio, johtamisen rakenteet, toimintatavat ja päällekkäiset palvelut. On lisättävä tekoälyä, digiä, etä- ja muita sähköisiä palveluja. Omalääkärimallin kehittämiseen on lähdettävä täydellä teholla ja henkilöstöä on palkittava tuottavuutta parantavista innovaatioista.
Jos tahtoa ja rohkeutta muutoksiin ei löydy, valtio tulee taas apuun. Onhan Lapin hyvinvointialue jo nyt tarkkailuluokalla. Seuraava askel voi olla selvitysmenettely ja pahimmassa tapauksessa itsenäisyyden menetys.