Suomessa on yli 50 000 uuden ajan veteraania. He ovat miehiä ja naisia, jotka ovat palvelleet rauhanturva- tai kriisinhallintatehtävissä ulkomailla ja joille on myönnetty kriisinhallintaveteraanistatus.
Kriisinhallintaveteraanien aseman virallistaminen kesti pitkään ja tarvetta vastaavien palveluiden luominen on puolitiessä. Norjassa ja Ruotsissa veteraanien tukipalvelut ovat olleet olemassa valtiorahoitteisina jo pitkään. Kriisinhallintaveteraanien tukipalvelut tulisi Suomessakin syytä nostaa yleispohjoismaiselle tasolle, sillä meillä ei ole varaa hylätä sotilaitamme.
Vaikka suurin osa kotiutuu ilman ongelmia, kriisinhallintatehtävissä palvelleilla esiintyy muusta väestöstä poikkeavia fyysisiä ja henkisiä vammoja. Traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät psykosomaattiset oireet voivat nousta esiin vuosia itse tapahtuman jälkeen.
Fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin osataan onneksi tarjota apua aiempaa paremmin. Merkittävä vastuu tästä työstä on kolmannella sektorilla, hyvinvointialueilla ja kunnilla. Esimerkiksi Rauhanturvaajaliiton vertaistukipuhelin toimii vapaaehtoisten puhelinpäivystäjien varassa.
Useat kunnat tarjoavat kriisinhallintaveteraaneille erilaisia etuja. Kulttuuritoiminnan ja erityisesti liikunnan merkitys yksilön toimintakyvylle on yleisesti tiedossa. Helposti saavutettavat liikunta- ja kulttuuripalvelut tukevat merkittävästi jaksamista arjessa. Vaivoja on helpompi ja halvempi ennaltaehkäistä kuin hoitaa.
Lapin kunnat voisivat olla pohjoisia edelläkävijöitä kriisinhallintaveteraanien huomioimisessa. Tämä ei juuri rasittaisi kuntien taloutta, mutta olisi merkittävä kädenojennus.