Kolumni

Usko koe­tuk­sel­la – maail­man­ah­dis­tuk­sen edessä on sin­nik­kääs­ti py­rit­tä­vä ajat­te­le­maan asioi­ta, jotka ovat hyvin.

-

Korona muuttaa maailmaa pysyvästi. Tulevaisuus vaikuttaa sen epätietoisuuden ja erilaisten paineiden alla taatusti stressaavalta. Vaikeinta on niillä, jotka eivät kestä muutoksia tai sitä, etteivät asiat ole ihmisen itsensä ohjattavissa ja hallittavissa. Oman navan tuijottamisen ohella on hyvä ymmärtää myös kokonaisuutta. Lähtökohtaisesti on tärkeää uskoa, että yhteiskunta pitää ihmisistä huolta, vaikka se vaatisi uhrauksia.

Tässä ajassa muutoksiin liittyy vahvasti myös epävarmuus. Maailmaa mullistava koronavirus on viheliäinen – sen käyttäytyminen on huonosti ennustettavissa, eikä viruksen lopullisia vaikutuksia voi kukaan tietää. Miten käy maailmantalouden, miten tämä kaikki vaikuttaa ilmastonmuutokseen, kestääkö terveydenhuollon kapasiteetti, kipuaako työttömyysaste uusiin ennätyksiin, miten työtä tulevaisuudessa tehdään ja miten nämä kaikki vaikuttavat minuun? Epävarmuus johtaa herkästi erilaisiin pelkoihin ja stressiin, joilla on vaikutusta mielenterveyteemme. Ihmisen turvana kuitenkin ovat epävarmuuden sietokyky ja luja usko siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät.

Oman mielen rauhoittamiseksi on hyvä pitää pää kylmänä ja jättää huomiotta kaikki oman elämänsä koronasankarit ja muut pessimistiset puskista huutelijat, jotka uskovat tietävänsä kaiken paremmin ja ovat heti valmiita lyttäämään pienenkin toiveikkuuden tämän kriisin selättämisessä. Kuten jo aiemmin mainitsin, yhteiskunta pitää meistä huolta, ja me voimme luottaa virallisiin tutkimuksiin ja viranomaisten antamiin ohjeisiin. On pakko uskoa ja luottaa. Ilman uskoa ei ole toivoa, eikä ilman toivoa ole hyvää elämää.

Maailmanahdistuksen edessä on sinnikkäästi pyrittävä ajattelemaan asioita, jotka ovat hyvin. Kun kykenee näkemään asioissa edes jotain positiivista, se tekee maailmasta aina piirun verran paremman. Jos positiivisuutta on vaikea löytää, silloin otetaan käyttöön sisu. Sitä tarvitaan nyt enemmän kuin pitkiin aikoihin. Sisulla on menty myös sotaan ja suota kuokkimaan ja vain päätetty, että pärjään kyllä.

Kriisi antaa ihmisen kasvulle hyvä alustan, joten ei kannata antaa nyt hyvän kriisin mennä hukkaan. Kasvun myötä myös elämänarvot kirkastuvat ja voimme keskittyä tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin. Tarpeeksi kriiseiltyämme ja kasvettuamme voimme ehkäpä jonain päivänä pysäyttää jopa ilmastonmuutoksen.