Teknologia on tullut osaksi elämäämme. Se tulee koko ajan suuremaassa määrin myös osaksi työtämme. Yhä on silti työtehtäviä, joita tehdään käyttäen ruutuvihkoa ja kynää.
Ikääntyneiden palveluiden toteuttamisessa teknologiaa hyödynnetään yhä enemmän. Parhaillaan on käsittelyssä lakiesitys teknologian sisällyttämisestä osaksi ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta. Lain on tarkoitus astua voimaan heinäkuussa. Sen valmistelu on jo pitkällä ja lakiesitys on tulossa lausuntokierrokselle lähiaikoina.
Onko teknologian lisääminen uhka vai mahdollisuus? Teknologia hyödyistä ja vaikuttavuudesta hoivassa on vielä melko vähän tutkittua tietoa. Lääkerobotit ja etähoito alkaa olla jo arkipäivää ja niistä on saatu hyviä kokemuksia muun muassa asiakkaan toimintakyvyn parantumisessa.
Etänä tapahtuva ohjaaminen päivittäisissä toimissa on johtanut siihen, että sekä hoitaja että asiakas ovat huomanneet toimintakykyä ja voimavaroja olevan vielä jäljellä, ja että asiakas osaakin tehdä asioita itse.
Etähoitoa toteutettaessa siirtymiset asiakkaan luo jäävät pois. Tämä mahdollistaa useamman yhteydenoton, edellyttäen työn uudelleen muotoilua ja organisointia. Useampi yhteydenotto asiakkaaseen luo turvaa ja tukee kotona asumista. Epäilyistä huolimatta etänä tapahtuva palvelutilanne on mahdollista luoda läsnäolevaksi ja vuorovaikutteiseksi.
Lapin ammattikorkeakoulussa on useissa hankkeissa ja opiskelijoiden kehittämistehtävissä toteutettu kokeiluja, joissa erilaista teknologiaa on hyödynnetty niin toimintakyvyn arvioinnissa kuin päivittäisen aktiivisuuden lisäämisessä. Esimerkiksi pelillisillä ratkaisuilla on pystytty osoittamaan hyöty niin asukkaille kuin työntekijöille.
Työntekijät saavat välineitä toteuttaa aktiviteetteja ja asukkaiden toimintakyvyn on todettu parantuneen. Pelaamisen on ennen kaikkea todettu olevan hauskaa yhdessä tekemistä ja kohentavan mielialaan. Lisäksi päiväaikainen aktiviteetti on rauhoittanut yöunta.
Teknologia nähdään usein uhkana. Sen pelätään vievän työpaikkoja ja tuovan lisää työtä jo ennestään kuormittavaan työhön. Epäonnistuneet kokeilut lisäävät epäluottamusta teknologiaa kohtaan ja kasvattavat kynnystä ottaa käyttöön uusia menetelmiä toteuttaa työtä.
Teknologiaa ei pitäisi nähdä ihmisen työn korvaajana vaan työn toteuttamisen tukena esimerkiksi kirjaamisessa, tiedon tallentamisessa ja siirrossa, yöaikaisessa valvonnassa, kaatumisten riskien tunnistamisessa ja kuntoutuksessa, aktivoinnissa. Vuorovaikutukseen ja ihmisen läsnäoloa vaativaan työhön jää näin enemmän aikaa.
Teknologian käyttöönotto edellyttää niin päättäjien, esihenkilöiden kuin työntekijöiden osaamista. Käyttöönottoon tulee olla riittävästi aikaa ja tukea ja tuki tarvitaan koko ajan, ei vain uuden laitteen saapuessa työyksikköön.
Meillä tulee olla selkeät toimintamallit läpi koko prosessin, tarpeen määrittämisestä, soveltuvan laitteen hankintaan, käyttöönoton opastukseen, seurantaan ja tukeen. Tärkeä on pohtia myös teknologisten laitteiden käytön jatkuvuutta, ettei hoivayksiköistä ja asiakkaiden kodeista tule teknologisten ratkaisujen showroomeja, joissa teknologiat vaihtuvat juuri kun sen käyttö on opittu ja se on tullut osaksi meidän elämää ja työtä.