Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps.) osaamattomuus ja tietämättömyys jäivät unhoon poliisikansanedustaja Timo Vornasen (ps.) yöllisten seikkailujen pamahdettua lööppeihin. Tapaus Vornasen myötä vahvistui jälleen tosiasia, että poliisivoimat vähättelevät, suojelevat ja jopa peittelevät omistaan esiin nousevia ikäviä tapahtumia.
Eduskunnan turvallisuusvastaavien lausunnot aiheen tiimoilta ovat niin ikään olleet vähätteleviä ja vaivautuneita. Eihän täällä sentään ”mutkat” povessa istuskella, vaikka edustajien aseille säilytyspaikat onkin. Niin on miltä näyttää ja syntynyt myytti on murtamatta.
Eritoten perussuomalaiset ovat ratsastaneet turvallisuusteemalla, mikä onkin heidän suunnaltaan varsin arveluttavaa. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kirjoitti pian Kauhajoen kouluampumisen jälkeen nimimerkillä ”Riikka”, että lähijunissakin tulisi ruumiita jos hänelle annettaisiin ase.
Purran oppi-isä, mestariksi ristitty Jussi Halla-aho (ps.) on todennut, että väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino. Hänen mielestä olisi suotavaa, jos maahanmuuttajien mahdollisten seksuaalirikosten kohteiksi valikoituisi maahanmuuttoon suopeasti suhtautuvia ihmisiä. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana Halla-aho sivalsi, että olisi hyvä kun naapurimaamme sotilaita tapettaisiin mahdollisimman paljon.
On erittäin arveluttavaa ja vaarallista, että väkivalta fantasioillaan hekumoivat toimivat ministereinä ja puhemiehinä nauttien eduskunnan luottamusta. Turvallisuutta ajatellen perussuomalaisten käsiin on annettu lähes täydellinen värisuora. Oikeusministerinä toimii Leena Meri ja sisäministerinä Mari Rantanen. Suojelupoliisin päälliköksi istutettiin Juha Martelius. Ehkä tässä tapauksessa voidaan jälleen puhua poliittisesta poliisista eli polposta.
Eduskunnan luotettavuus ja uskottavuus eivät hyviltä näytä, turvallisuudesta puhumattakaan.