Oletko pannut merkille missä kaikkialla työntekijöillä on työ- tai suojavaatteet eli työnantajan kustantamat vaatteet, jotka on suunniteltu erityisesti työtehtävien suorittamista varten? Työvaatteita käytetään ainakin kaupan alalla, majoitus- ja ravitsemusalalla, logistiikka- ja kuljetusalalla, rakennusalalla ja teollisuudessa.
Lisäksi useimmissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarjoavissa työpaikoissa työntekijöillä on usein yhtenäiset suojavaatteet.
Vammaispuolen yksiköissä ja varhaiskasvatuksessa työnantajan tarjoamat suojavaatteet tuntuvat olevan luksustuote. Työntekijä menee omissa vaatteissa töihin, olkoonkin meneillään minkälainen flunssa- tai noroviruskausi tahansa. Lisäksi näissä asiakasryhmissä työntekijä joutuu tekemisiin eritteiden kanssa.
Sen sijaan, että työpäivän jälkeen työntekijä menee pukuhuoneeseen ja vaihtaa työvaatteet omiin vaatteisiin, hän meneekin kotiin samoilla vaatteilla ja pesee ne itse. Niitä vaatteita myös joutuu pesemään useasti, koska työssä käytettävät vaatteet likaantuvat usein.
Vammaispuolen ja varhaiskasvatuksen työpaikoissa on myös ulkoiltava säässä kuin säässä – ja tietysti omissa vaatteissa.
Voi vain kuvitella miltä päiväkodin hoitajasta tuntuu, kun huoltomies lampsii paikalle työkenkiä myöten työnantajansa kustantamissa vaatteissa ja varusteissa, jotka ovat suojana. Ei kuulosta reilulta.
”Henkilöstö on tärkein voimavara” oli yhden ajan slogan, tällä hetkellä se tuntuu olevan ”Henkilöstö on suurin menoerä”. Tavoitteenamme tänä keväänä käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa on puuttua myös tähän epäkohtaan ja siksi tavoitteissa on mukana myös vaateraha.