Valtion talouden tasapainottamisessa kannattaa lähteä liikkeelle toimista, joista kukaan ei kärsi tai jopa hyötyy. Vähälle huomiolle vaalipuheissa on jäänyt miljardiluokkaa oleva työkyvyttömyys.
Erityisesti turhaa ja kallista on terveydenhuollon hoitojonoissa olevien työkyvyttömyyskustannukset. EK:n laskelman mukaan yksi työkyvyttömyyspäivä (esim. sairauspoissaolopäivä) maksaa keskimäärin noin 300 euroa pitäen sisällään sairausajan palkan, sijaiskulut, toiminnan häiriöt ja niin edelleen.
300 euron päivähinta tarkoittaa sitä, että mikäli työntekijä joutuu odottamaan tutkimuksia vaikkapa sairaalaan kuukauden ajan, maksaa odottaminen yli 6 000 euroa. Vaikkapa magneettitutkimuksen tuottamishinta on pari sataa euroa/kuvaus. Odottaminen on siis 30 kertaa kalliimpaa kuin tutkimus itsessään.
Jos tutkimusten jälkeen päädytään nivelen leikkaushoitoon, pitkittyy odottaminen entisestään. Leikkaushoitoa neljä kuukautta odottavan sairauspoissaoloaika maksaa noin 25 000 euroa. Tekonivelleikkaushoito maksaa noin 10 000 euroa. Odottaminen leikkaushoitoon tässä esimerkissä on 2,5 kertaa kalliimpaa kuin itse hoito.
Mikäli hoitoa ja tutkimuksia saataisiin nopeampaa, hyötyisi siitä sairauden oireista kärsivän ihmisen lisäksi työnantajat ja valtiontalous. Häviäjää on vaikea keksiä. Sama logiikka toimii vaikkapa terapiaan pääsyssä. Terapiajonot ovat jopa vuoden mittaisia, ja suurin osa työkyvyttömyyksistä tulee mielenterveyssyistä.
Miten hoitoon pääsyä voitaisiin nopeuttaa ja jonottamista vähentää? Esimerkiksi ottamalla yksityiset palveluntuottajat mukaan, kunnes julkisen sektorin jonotilanne olisi kohtuullisempi.
Työkyvyttömyyskustannukset maksavat Suomelle pelkästään yksityissektorilla noin viisi miljardia euroa vuodessa. Prosenttienkin vähenemä tarkoittaisi jo kymmenien miljoonien eurojen säästöjä ja inhimillisen kärsimyksen vähenemistä. Ennaltaehkäisyyn panostaminen terveydenhuollossa, työpaikoilla ja kuntapalveluissa on samoin erinomaisen kannattavaa.
(kok.)