Miten on mahdollista, että tornirykelmän sijoittelulta ei vaadita teollisen tuulivoima-alueen sisältävän maakuntakaavan noudattamista? Tornit muuttavat meille rakasta joki- ja vaaramaisemaa, valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, Aavasaksan ja Tornionjokilaakson kansallismaisemaa. Maakunnallista ohjausta ei ole, saati sitten valtakunnallista.
Tunnustelut aloitetaan vaivihkaa, kunnes maanomistajia pyydetään kiireesti allekirjoittamaan maanvuokrasopimus. Nopeaa hyväksymistä kiritetään kertapalkkiolla. Luvassa on helppoa rahaa. Kerrotaan, että vain sopimuksen allekirjoittanut voi saada vuokratuloa. Tyhmähän se on, joka jättää allekirjoittamatta. Sopimuksen irtisanominen on lähes mahdotonta. Siirtolinjaa varten maat pakkolunastetaan.
Kunta päättää kaavoituksesta siinäkin tapauksessa, että kunnan päättävissä elimissä on maanvuokrasopimuksen allekirjoittajia, eivätkä tuulivoimarakentamisen vaikutukset esimerkiksi Tornionlaakson vaaramaisemassa rajoitu vain kyseisen kunnan tai edes Suomen alueelle. Tuulivoiman rakentamisesta Tornionjokilaaksoon ei ole rajavaltioiden kuntien yhteistä näkemystä, joka huomioisi alueen kehittämisstrategian ja vuosikymmenten työn matkailun kehittämisen puolesta.
Luonnossa levätään työn rasituksista, levoton löytää rauhan, masentunut virkistyy. Sieltä löytyy ravitsevaa ruokaa, työtä ja toimeentuloa, metsä tarjoaa suojan. Luonto tuottaa hyvinvointipalveluita. Siksikin tuulivoiman sijoittelu vaatii tarkkaa harkintaa.
Jos olet haitankärsijä – asut haitta-alueella, ostit mökin luonnonkauniilta ja rauhalliselta paikalta, jossa voit tarkkailla luonnon elämää tai tarjoat matkailupalveluita, hiljaisuutta, pimeyttä, revontulien tarkkailua – voit valittaa tuulivoiman rakennuslupa- ja poikkeamispäätöksistä.
Tai ehkä et sittenkään, sillä maankäyttö- ja rakennuslain mukaan oikeus koskee vain naapurikiinteistöjen omistajia. Onko maankäyttö- ja rakennuslaki riittävä tuulivoimasta päätettäessä?
Kirjoittaja on Ylitornion–Pellon Luonto ry:n puheenjohtaja.